Sarjan tarinoissa oli aina lapsia jotka olivat menossa nukkumaan ja Nukkumatti tuli heidän luokseen erilaisilla liikkumisvälineillä kuhunkin jaksoon sopivasti.
Nukkumatti matkasi lasten luo ympäri maapalloa, ja esimerkiksi Intiassa käydessään hän liikkui norsulla tai riksalla. Eri maat ja kansallisuudet olivatkin yksi tarinoiden kestosuosikkiaihe. Toinen suosittu ja paljon käytetty aihe olivat tutut ja perinteiset sadut, erityisesti Grimmin veljesten tuotannosta. Aikuisia sarjassa näkyi harvoin ja silloinkin satuhahmoina, kuten Lumikki tai seitsemän pienen kilin äiti.
Nukkumatin seikkailujen haluttiin myös heijastavan todellisuutta. Nukkumatti oli läsnä Itä-Saksan ajankohtaisissa ilmiöissä ja elämässä. Sarjassa nähtiin avaruuden valloituksen ohella. myös lähiöiden rakennusta ja Nukkumatti osallistui mm. Itä-Saksan 20-vuotis juhliin, sekä maassa järjestettyyn maailman nuorisofestivaaliin. Myös pikku pioneerien toimintaan Nukkumatti osallistui ahkerasti.
Kuitenkin 80-luvulla Nukkumatin maailman ja todellisen Itä-Saksan välinen ero kasvoi aina vain suuremmaksi. Kansalla ei ollut rahaa, eikä kyllä ostettavaakaan, Nukkumatti sen sijaan kuljetti tavaraa ihmisten kotioville. Nukkumatin oli vaikea ihannoida omaa aikaansa, joten ohjelman aiheet siirrettiin menneisyyteen tai satuihin.
Nukkumatin jaksoista voi löytää myös mahdollisia poliittisia kannanottoja. Eräässä jaksossa Nukkumatti harrasti riippuliitoa, mikä oli DDR:ssä kiellettyä. DDR:n 40-vuotisjuhlapäivänä Nukkumatti seurasi kuinka tyhjiö syntyy.
Nukkumatin itä-saksalaisuus näkyy myös hänen ideologiassaan. Nukkumatti oli sosialismin sympaattinen sanansaattaja.
Suomessakin huomattiin Nukkumatin vierailut pioneerileireillä, joissa lapset odottivat häntä punaiset huivit kaulassa. Nukkumatin avaruusraketin kyljessä luki tietysti CCCP eikä Neuvostoliiton lippujen liehunta ollut sarjassa kovin harvinainen näky.
Nukkumatin kasvatuksellisista ajatuksista tärkeimpiä, olivat aikaisen nukkumaan menon lisäksi ystävällisyys, solidaarisuus, toisten auttaminen ja ymmärtäminen. Nämä periaatteet näkyvät jaksoissa. Lapset auttavat toisiaan, etenkin pienempiään, ja eläimiä. Eri kansallisuuksia edustavat lapset odottavat Nukkumattia sulassa sovussa.
Saksojen yhdistyessä 1990 Itä-Saksan televisio lopetettiin. Tämä oli koitua Nukkumatin kohtaloksi. Jokailtaiset lähetykset aiottiin lopettaa 30-vuoden jälkeen.
Sarjan suuri suosio kuitenkin pelasti Nukkumatin ja sen tekemistä jatkettiin, nyt idän ja lännen yhteistyönä. Nukkumatti oli ainoa itäsaksalainen ohjelma joka jäi elämään yhdistymisen jälkeen sellaisenaan. Syy oli pitkälti taloudellinen, sarjan tuotto oli huikea, mutta sehän johtuu juuri sarjan suosiosta.
Nukkumatin suuri suosio tuli ilmi viimeistään protestiliikkeistä, jotka syntyivät kun sarja uhattiin lopettaa. Ihmisten reaktio osoitti myös kuinka tärkeä Nukkumatti oli (entisten) itä-saksalaisten identiteetille. Nukkumatti muistutti heitä menneestä, DDR:n liittyi myös hyviä muistoja.
Yhdistymisen jälkeen Nukkumatin tärkeimmäksi aatteeksi nousi erilaisuudesta iloitseminen, vastapainona sosialismin yhtenäisyysajatukselle.
Suomen televisioon Nukkumatti saapui vuonna 1973, TV2:n silloisen johtajan Hannu Lemilän toimesta. Ehkä huolellinen animaatio oli vakuuttanut Lemilän, mutta syynä ohjelmavalintaan saattoi olla myös Suomen hyvin lämpimät välit Itä-Saksaan.
Aluksi Nukkumatti johdatti lapset katsomaan iltasatu-ohjelmaa ja Pikku Kakkosen aloitettua 1977, Nukkumatista tuli yksi ohjelman rakastetuimmista kasvoista. Suomenkielisen laulun sanoitti ja esitti Jukka Siikavire.
Mikään ei kuitenkaan ole ikuista, ja suosiostaan huolimatta ei Nukkumattia enää Pikku Kakkosessa nähdä, ainakaan tällä hetkellä. Syyksi on kerrottu sarjan laadun huonontuminen vuosien myötä, sekä aiheiden ja kulkuvälineiden muuttuminen utopistisempaan suuntaan. Myös raha vaikutti, tässäkin asiassa.
Nukkumatti kävi maailman matkoillaan myös Suomessa. Suomijaksot käsikirjoitti Taina Repo, joka oli 80-luvun alussa haastattelemassa Gerhard Behrendtiä suomalaiseen lehteen. Behrendt pyysi häneltä käsikirjoitusta kahteen Suomijaksoon, toinen tapahtuisi kesällä ja toinen talvella.
Televisiossa nähtiinkin Nukkumatti hiihtämässä talvisessa maisemassa porojen keskellä ja melomassa kajakilla pitkin lapin puroja. Jaksojen teossa ilmeni jälleen kerran tekijöiden omistautuminen sarjalle. Repo sai tehtäväkseen valita suuren orkesterin soittamista musiikkipätkistä suomalaisimman vaihtoehdon ja toimia makutuomarina, kun erilaisista sienistä ja maaleista valmistettiin jäkälää. Osa työryhmästä tarkkaili Berliinin eläintarhassa peurojen liikkeitä, jotta poroista saataisiin mahdollisimman aitoja.
Satu päättyi näin ja lapset käyvät, jo nukkumaan - siis hyvää yötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti