Animaatioblogi

Tämän blogin aiheena ovat animaatiot: uudet elokuvat, nostalgiset tv-sarjat, dvd-julkaisut, animaatioiden tekijät... kaikki animaatioihin liittyvä.

keskiviikko 30. kesäkuuta 2010

Vielä kerran Shrek

DreamWorksin uusin Shrek-elokuva saa Suomen ensi-iltansa 9.7.2010. Elokuva on mahdollista katsoa 3D:nä, joko dubattuna tai alkuperäisellä ääniraidalla.

Kolmessa ensimmäisessä osassa saavutetut sankariteot, rakkaus ja onni joutuvat koetukselle kun Grimmin saduista tuttu Tittelintuure huijaa tasaiseen elämäänsä tylsistynyttä Shrekiä. Vihreä jättiläinen joutuu käänteisversioon kodistaan Kaukaisesta maasta, jossa asiat eivät voisi olla huonommin. Shrekin täytyykin nyt palauttaa asiat ennallaan.


Shrek ja ikuinen onni (Shrek Forever After) on jo sarjan neljäs elokuva. Kyseessä on "viimeinen luku" joten viidettä osaa ei ole tulossa vaan vuonna 2001 alkanut Shrekin tarina päättyy, ainakin näillä näkymin. Sensijaan sivuhahmo Saapasjalkakissa saa oman elokuvan vuonna 2011.

Neljännen Shrekin on ohjannut Mike Mitchell, joka ei aiemmin ole ohjannut animaatioelokuvia.

tiistai 29. kesäkuuta 2010

Dvd-uutuudet Heinäkuussa


9.7 Pingu koko 1. Tuotantokausi
Vihdoinkin järkevältä vaikuttava Pingu-julkaisu. Ei satunnaisia jaksoja sieltä täältä, vaan 26 ensimmäistä. Vaikuttaa pätevältä ja jämptiltä peruspaketilta Pingu-fanin tarpeisiin. Harmi ettei mukana ole minkäänlaisia extroja, edes pientä infoa hahmon historiasta saati tekemisestä kertovaa dokumenttia.


14.7 Planeetta 51
Keväällä teattereissa pyörineen tietokoneanimaation julkaisusta löytyy runsaasti extroja: Poistettuja kohtauksia, peli, musiikkivideo, lyhäri, tietoa elokuvan taustoista...


16.7 Kekseliäs Kettu
Wes Andersonin ohjaama nukkeanimaatio Fantastic Mr. Fox perustuu Roald Dahlin kirjaan. Dvd:ltä löytyy elokuvan lisäksi hieman extramateriaalia. Elokuvaa ei ole dubattu suomeksi.

maanantai 28. kesäkuuta 2010

Tšekkiklassikko Rosvo Rudolf


Tshekkoslovakialainen piirrossarja Rosvo Rudolf (O loupežníku Rumcajsovi) tehtiin vuosina 1971-1983. Jaksoja valmistui kahden tuotantokauden aikana yhteensä 52. (39+13)

Alkuperäisidean takana on kirjailija Václav Čtvrtek. Animaation ulkoasu on peräisin animaatio-ohjaajanakin toimineelta taidemaalari Radek Pilařilta, mutta sarjan ohjasi Ladislav Čapek.


Rosvo Rudolfin perheeseen kuuluvat vaimo Elli ja poika Kille. Alunperin Rudolf oli mestarisuutari. Pormestari tilasi häneltä kengät, joiden tietysti piti olla kaupungin suurimmat. Valitettavasti Pormestarin jalat eivät olleetkaan kaupungin suurimmat ja tähän hän piti syypäänä Rudolfia, jonka karkotti kaupungista. Rudolf asettui asumaan metsään ja ryhtyi rosvoksi.


Suomeksi Rosvo Rudolf seikkaili ensimmäisen kerran vuosina 1974–1975. Rudolfin äänenä toimi Jukka Virtanen. Sarja on uusittu muutaman kerran, viimeksi vuonna 1998.

Sarjaa ei ole Suomessa saatavilla dvd:llä, mutta Jukka Virtasen kertomia Rosvo Rudolf cd-levyjä on julkaistu kolme. Muuta Rudolf tavaraa voi ostaa mm. Tsekkitavaraa -nettikaupasta.



sunnuntai 27. kesäkuuta 2010

Lohikäärme Justus


Tuula Pukkilan 1980-luvulla valmistunut 13-osainen vaha-animaatiosarja Lohikäärme Justus kertoo vihreästä lohikäärmeestä, jolla on vaikeuksia lentää. Justus ystävystyy vuorivuohen kanssa, juttelee kukille ja lopulta hänen siipensäkin alkavat toimia. Silloin Justus lähtee kiertämään maailmaa ja kohtaa myös muita lohikäärmeitä.

Tuula Pukkila vastaa siis animoinnista, kuvauksesta ja ohjauksesta. Käsikirjoituksen takana on Lea Himberg, musiikin on säveltänyt Lucjan Czaplicki ja lukijana toimii Erkki Thil.


Justus on esitetty Pikku Kakkosessa viimeksi vuonna 2006. Kaikki jaksot on julkaistu dvd:llä, jolta löytyy myös toinen Pukkilan animaatio, Taikuri Savinen.

Jaksot:
1. Justus ei osaa lentää
2. Justus sairastuu
3. Justus ja pikkuihmiset
4. Justus voimistelee
5. tora
6. Uusi ystävä
7. paluu
8. Justus lentää
9. Justus lähtee maailmalle
10. Tuulimyllyjen maassa
11. Justus ja lumi
12. Justus Perussa
13. Justus lähtee vieraille vuorille

lauantai 26. kesäkuuta 2010

Juhannusyön taikaa Ruotsista

Per Åhlinin ohjaama Tuulihattu (Dunderklumpen!) yhdistää näytelmäelokuvaan animoituja hahmoja. Ruotsalaiselokuva on valmistunut vuonna 1974.


Juhannusyö on alkamassa. Jens-poika leikkii vielä ulkona, mutta pikkusisko on jo nukkumassa. Pieni pyöreä miekkonen hiipii lastenhuoneeseen ja herättää henkiin nuken (Dockan) ja kolme pehmoeläintä, kaniinin, nallen ja leijonan. (En-Dum-En, Pellegnillot ja Lejonel) Ne hän laittaa tuohilaukkuunsa ja nappaa mukaansa vielä lattialla lojuvan aarrearkun.


Jens kuulee kaapattujen lelujen avunhuudot ja lähtee seuraamaan heitä. Miekkonen, Dunderklumpen, esittelee leluille itsensä ja kertoo olleensa yksinäinen ja herättäneensä lelut henkiin jotta niistä olisi hänelle seuraa. Kotona Jensin isä lähtee etsimään poikaansa ja saa avukseen kimalaisen joka lentää ylhäällä tähystämässä.

Yksisilmäinen Enögä on painamassa väärää rahaa polkupyöränsä tarakalla kulkevalla painokoneella kun hän huomaa oudon joukkion ja aarrearkun. Hän kiinnittää Dunderklumpenin huomion heittämällä ilmaan tukottain väärää rahaa, joita lelut ja Dunderklumpen alkavat innoissaan kerätä. Sitten Enögä nappaa aarrearkun itselleen.


Jens on saavuttamassa leluja, ja kuulee Enögan varastaneen aarrearkun. Isä taas on saavuttamassa Jensin, mutta lähteekin nyt poikansa käskystä jahtaamaan aarrearkkuvarasta, Enögaa. Hahmot kulkevat toisiaan seuraten läpi valoisan juhannusyön ja mukaan liittyy sateenvarjolla lentävä Blomhåret-täti ja Jorm jättiläinen. Lopulta kaikki saapuvat Enögän kotitunturille. Siellä selviää että Enögä oli ennen varsin kiltti kaveri, mutta tavatessaan rahanahneita ihmisiä alkoi itsekin haluta rahaa ja painaa vääriä seteleitä. Enögä alkaa ymmärtää taas mitä todelliset aarteet ovat, ei kultaa vaan ystäviä ja vapautta.

Auringon noustessa Jens ja hänen isänsä suuntaavaat kotiin juhannusyön seikkailun jälkeen.


Animaatiothahmot istuvat yllättävän hyvin samoihin kuviin ihmisten kanssa ja oikeisiin ruotsalaisiin maisemiin. Joissain kohdissa hahmojen taustalla käytetään myös maalauksia, mutta iso osa maisemista on todellisia. Elokuvassa lauletaan paljon, lähes jatkuvasti.

Elokuva on Per Åhlinin toinen ohjaus. Muita hänen elokuviaan ovat Matka Meloniaan (1989) ja Mysteeri Koirahotellissa (2000). Hänen kädenjälkensä näkyy myös tv-sarjoissa Mikko Mallikas ja Pikku Kummitus Lapanen.

Suomessa elokuva on kulkenut nimellä Tuulihattu. Dvd:llä ei elokuvaa ole Suomessa julkaistu, mutta onneksi ruotsalaiselta dvd-julkaisulta löytyy suomiteksit.

torstai 24. kesäkuuta 2010

Tex Avery


Frederick Bean Avery, joka paremmin tunnetaan nimellä Tex Avery syntyi vuonna 1908. Hän piirsi nuoruudessaan sarjakuvia, mutta siirtyi piirrettyihin kun animaatiotuottaja Walter Lantz vakuuttui nuorukaisen kyvyistä. Avery työskenteli Lanzin studiolla Oswald the Lucky Rabbit -sarjan parissa vuosina 1931-1935. Näinä vuosina tapahtui myös onnettomuus, jossa Averyn vasen silmä vahingoittui kun siihen lensi klemmari. Tapauksen uskotaan jopa vaikuttaneen Averyn omintakaiseen animointityyliin.


Vuonna 1935 Avery siirtyi Warner Brossille. Hän animoi lyhäreitä Looney Tunes -sarjaan ja oli luomassa Putte Possua. Avery vaikutti myös Repe Sorsan ja Väiski Vemmelsäären syntyyn. Molemmissa hahmoissa alkoi näkyä Averyyn myöhemmin yhdistetty ronski huumori. Yleisö ei tosin alkuun pitänyt hahmoista lainkaan.

Avery vaihtoi studiota taas vuonna 1942. MGM:n alaisena hän loi alakuloisen Lurppa koiran, ja työskenteli studiolla aina vuoteen 1957 asti ja vastasi tänä aikana lähes kaikista studion lyhytelokuvista. 1954-1955 Avery palasi juurilleen Walter Lantz studiolle ja ehti näinkin lyhyessä ajassa luoda studiolle uuden suositun hahmon, pingviini Ville Viluisen.

Lopulta Avery siirtyi tekemään televisiomainoksia, joista ainakin Raidia pakenevat ötökät ovat myös suomalaisille tuttuja. Vielä juuri ennen kuolemaansa vuonna 1980 Avery ehti olla mukana Hanna-Barbera studiolla jossa hänen viimeinen sarjansa oli The Kwicky Koala Show.


Tex Averyn lyhärit olivat muiden studioiden, esimerkiksi Disneyn, piirrettyihin verrattuna aivan toisesta maailmasta. Ne olivat vauhdikkaita aina päättömyyten asti, väkivaltaisempia ja suorasukaisempia kuin mihin yleisö oli aiemmin piirretyissä tottunut. Myös Avery versioi kuuluisia satuja, mutta hänen Punahilkkansa olikin Red Hot Riding Hood, jota susi jahtaa mielessään jotain muuta kuin välipala.

Uransa loppupuolella Avery kärsi työuupumuksesta ja masennuksesta. Television yleistyessä lyhytelokuvien loiston päivät alkoivat jäädä taakse. Vaikka Avery sai Oscar-ehdokkuuden vuonna 1943 natseille ilkkuvasta Blitz Wolf -lyhäristä ja hänen animaationsa olivat katsottuja, todellinen arvostus alkoi vasta 1970-luvulla ja jatkuu toki edelleen. Avery tunnetaan hulluna nerona jonka animaatioissa voi tapahtua mitä vain.

Averyn tyylin vaikutteita voi nähdä mm. Roger Rabbitissa, Ren ja Stimpy -sarjassa, Animaanisissa, Paavo Pesusienessä ja jopa Disneyn Aladdin-elokuvan Henki jatkaa Averyn viitoittamalla tiellä.

keskiviikko 23. kesäkuuta 2010

Juniorin ohjelmisto

Maikkarin maksullisiin kanaviin kuuluva Sub Juniori on esittänyt lastenohjelmia vuodesta 2006 alkaen.

Juniori esittää ohjelmaa n.14 tuntia päivässä, joten animaatioiden määrää televisiossa se on ajallisesti lisännyt. Uusia sarjoja ei Suomeen Juniorin myötä ole kuitenkaan juuri tullut. Juniorin ohjelmistoon kuuluu monia Mtv3:lta tuttuja sarjoja. Mtv3:n ja Juniorin välinen ohjelmien vaihto tuntuukin loogiselta. Tosin kun uusia sarjoja on esitetty ensin muutaman jakson verran ilmaisella Mtv3:lla ja sitten maksullisella Juniorilla, tuntuu tämä hieman epäreilulta katsojia kohtaan.


Juniori ei kuitenkaan esitä uudestaan vain Mtv3:n sarjoja. Juniorilla on nähnyt myös monia Ylellä nähtyjä lastenohjelmia.

Yleä on pommitettu jatkuvasti eri sarjojen uusintatoiveilla, mutta reagointi katsojien nostalgiannälkään on ollut auttamattoman hidasta. Juniorilla tämä ilmeisesti huomattiin ja kanava alkoi esittää sellasia klassikoita kuin Myyrä ja Muumien maailma. Molempia on esitetty Ylellä.

Muumien maailmaa ei oltu esitetty ennen suomeksi dubattuna ja Myyrä ei tunnetusti puhu lainkaan. Kun Juniori nappasi ohjelmistoonsa Muskettikoirat ja Vili Vilperin, oli sarjat dubattava uudelleen. Miksi Yle antaisi kilpailevan kanavan käyttää omia dubbauksiaan? Katsojille tuttujen ja laadukkaiden dubbausten uusiminen tuntui aiheuttavan hämmennystä.

Myös Peukaloisen retket poimittiin Yleltä Juniorille. Ylellä sarjan suomenkielisenä lukijana toimi Inkeri Wallenius. Juniorikaan ei dubannut sarjaa usealla näyttelijällä vaan sarjan luki, kas, Inkeri Wallenius. Pörri Orava sentään dubattiin Juniorilla uudelleen usealla näyttelijällä vaikka Ylellä senkin lukijana toimi Wallenius.


Nyt jopa Pikku Kakkosen jokaisen jakson alussa ja lopussa aikoinaan esiintynyt Nukkumatti on loikannut Juniorin puolelle. Tämä tuntuu jo oudolta, koska Nukkumatti tuntuu vieläkin kuuluvan olennaisesti Pikku Kakkoseen, vaikkei hahmoa olekaan nähty siinä enää vuosiin.

Mitä tästä pitäisi ajatella? Juniori on maksullinen kanava, minäkään en ole sitä hankkinut. Harmillista että laadukkaita lastenohjelmia ei ole kaikkien katsottavissa.

Yle on tunnettu laadukkaista dubbauksista ja Maikkari taas toisinaan onnistuu pilaamaan hyvän sarjan huonosti näytellyllä dubbauksella. Vanhemmilla katsojilla tuttu dubbaus on olennainen osa lapsuuden suosikkisarjoja ja Juniorilla esitetystä nostalgisesta sarjasta jää siis jotain puuttumaan.

Toimiiko Juniori oikein ottaessaan ohjelmistoonsa Ylellä esitettyjä sarjoja, jopa niin Ylelle profiloituneita sarjoja kuin Nukkumatti? Ei ehkä kovin kohteliaasti, mutta oikeutetusti kuitenkin. Jos Yle ei oikeasti saa katsojien toiveita toteutettuja eikä huomaa vanhojen sarjojen markkinarakoa ja arvoa, omapa on mokansa.

tiistai 22. kesäkuuta 2010

Pingviinit on täällä jo

Kesän kuumuuteen on tarjolla viilennystä pingviinianimaatioiden parissa.


Vuonna 2006 valmistuneen Happy feet -elokuvan pääosassa on pingviini Mumble. Muista pingviineistä poiketen Mumble laulaa surkeasti, mutta nauttii steppaamisesta. Valitettavasti kaikki pingviinit eivät tälläistä erilaisuutta suvaitse. Mumble joutuukin taistelemaan monia vaikeuksia vastaan etsiessään omaa paikkaansa.

Elokuvan ovat ohjanneet George Miller, Warren Coleman ja Judy Morris Australian ja Amerikan välisenä yhteistyönä. Happy feet on palkittu mm. parhaan animaation Oscarilla.


Vuosi Happy Feetin jälkeen valmistui toinen pingviineistä kertova tietokoneanimaatio. Sony Pictures Animationsin Surf´s Upissa pingviinit eivät laula, vaan surffaavat. Päähenkilö Cody lähtee ensimmäisiin suuriin surffikilpailuihinsa ja matkasta kuvataan dokumenttia. Matkan aikana Cody tutustuu moniin surffareihin ja kasvaa henkisesti. Elokuvan ovat ohjanneet Ash Brannon ja Chris Buck.


DreamWorksin Madagascar-elokuvista tutuksi tulleet pingviinit saivat oman tv-sarjan vuonna 2008. Sarjassa pingviinit ovat palanneet asumaan eläintarhaan, josta eläinjoukko ensimmäisessä elokuvassa pakeni. Jaksoja on valmistunut jo 62. Suomessa sarjaa on esitetty Sub Juniorilla ja julkaistu dvd:llä.


Don Bluthin näkemys pingviineistä valmistui vuonna 1995. Suomessa nimellä Pikku Pingviini (The Pebble and the Penguin) julkaistu elokuva kertoo pingviinien kosiomenoista. Hubie löytää rakkaallensa upean kosiolahjan, mutta joutuu kamppailuun ilkeän kilpakosijan kanssa. Hubie joutuu taistelemaan hengestään myös merileopardia vastaan ja päätyy lopulta vangiksi laivalle jonka määräpaikkana on eläintarha. Yhdessä uuden tuttavansa Rockon kanssa Hubie pakenee ja lähtee kohti kotia ja kultaansa ja yrittää ehtiä perille ennen kosiopäivää.


The Adventures of Lolo the Penguin (Tai Scamper the Penguin) on Venäjän ja Japanin yhteistyönä vuonna 1988 valmistunut elokuva. Elokuvan alkuperäiset nimet ovat Priklyucheniya pingvinyonka Lolo ja Chīsana Pengin Roro no Bōken. Elokuva on nähty myös Suomessa.

Pieni Lolo kohtaa vaaroja jo ennen kuoriutumistaan. Hänestä kasvaa kuitenkin utelias pingviinilapsi, joka yhdessä ystävänsä Pépén kanssa tutkailee maailmaa. Valitettavasti kaksikko joutuu pois kotiseudultaan ja kohtaa monia vaaroja. He kuitenkin onnistuvat palaamaan kotiinsa, mutta vain huomatakseen muiden pingviinien joutuneen salametsästäjien kiinniottamiksi. Tässäkin tarinassa pingviinit on tarkoitus myydä eläintarhaan. Lolo onnistuu kuitenkin pelastamaan lajitoverinsa ja pingviinit jatkavat elämäänsä.


Disneyn Viluinen pingviini (The Cold Blooded Penguin) kertoo Pablosta, joka ei voi sietää pakkasta ja alkaa toteuttaa haavettansa muuttaa lämpimämmille seuduille. Lyhytelokuva on osa Disneyn Kolme caballeroa -elokuvaa joka valmistui vuonna 1945.


Walter Lantz studion suosituimman hahmon, Nakke Nakuttajan kannoilla vaappuu pingviini Ville Viluinen (Chilly Willy). Paul J. Smith loi pakkaskammoisen pikku pingviinin vuonna 1953. Ville esiintyi noin viidessäkymmenessä lyhytelokuvassa ja siirtyi myös sarjakuviin.


Alkujaan sveitsiläinen vaha-pingviini Pingu sulattaa sydämet. Vanhempiensa ja pikkusiskonsa Pingan kanssa iglussa majaileva Pingu on vilkas ja vauhdikas pingviinipoika, joka harrastaa kelkkailua, kepposia ja käy myös koulua. Pingun myötä katsojille tulee tutuksi pingviinien kieli. Erityisesti Pingu on tunnettu "Nuut nuut!" -huudahduksestaan.


Juniorilla on voinut törmätä viiteen pingviinivauvaan sarjassa Pinkku Poppoo (Ozie Boo!). Jokaisella untuvikolla on erivärinen nokka. Perheen pienimmille suunnatun sarjan takana on ranskalainen Cyber Group Studios.


Myös Pororo (Pororo the Little Penguin) on seikkaillut Juniorilla. Korealaisessa sarjassa Pororo-pingviini asustelee saarella yhdessä eläinystäviensä kanssa. Pororo on siitä poikkeuksellinen pingviini, että hän haaveilee lentämisestä.


Niin sympaattisia kuin pingviinit ovat, voi niistäkin löytyä synkkä puoli. Vuonna 1993 valmistuneessa Wallace ja Gromit lyhärissä Väärät housut (Wrong Trousers) Wallace ottaa alivuokralaisekseen pingviinin, jonka tyynen ulkokuoren alla onkin rikollisnero. Pingviini käyttää Wallacea häikäilemättömästi hyväkseen, mutta Gromit on nopeasti perillä tämän kieroiluista. Elokuva huipentuu huikeaan takaa-ajoon.

keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

Kreivi Duckula


Kreivi Duckula (Count Duckula) on yksi englantilaisen Cosgrove Hall Filmsin suosituimmista sarjoista. Sarjaa tehtiin 1988–1993 neljän tuotantokauden verran ja jaksoja on yhteensä 65.

Alunperin Kreivi Duckulan hahmo esiintyi sarjassa DangerMouse, jossa Kreivi oli DangerMouse-superhiiren vihollinen. DangerMouse vitsailee agentti ja supersankari -tarinoille ja Kreivi Duckula tottakai Kreivi Draculalle ja vampyyreille.


Sarjan päähenkilö on vampyyriankka Kreivi Duckula. Hän asuu Transylvaniassa hovimestarinsa Igorin ja kodinhoitajansa Nannyn kanssa. Kreivin on mahdollista palata "kuolleista" rituaalin avulla, ja hän onkin toteuttanut "henkiin" heräämistä jo iät ja ajat. Viimeisimmällä kerralla kodinhoitaja käytti rituaalissa veren sijasta ketsuppia ja Kreivi Duckulasta tuli kasvissyöjävampyyri. Igorille tämä on kauhistus. Kreivi janoaa kasvisten lisäksi kuuluisuutta ja mainetta ja matkustelee ympäri maailmaa.


Kreivi Duckulan elokuvaversiosta on huhuiltu ja projektiin on yhdistetty sekä Aardman animations että DreamWorks. Varmistusta tai kumousta elokuvan teolle en löytänyt.

Suomessa Kreivi Duckulaa on julkaistu vain vhs-kasetteina, suomeksi dubattuna.

Vampyyriankan vastaisku
Vampyyriankan vastaisku
Kovan onnen hotelli
Rakas päiväkirja

Viidakko ankka
Viidakko ankka
Vampyyriloma
Igorin suuri päivä

Oopperan kummitus
Oopperan kummitus
Notre Damen kyttyrälintu
Tohtori Goosewing ja herra ankka

maanantai 14. kesäkuuta 2010

Zombien luotsaama hillitön hotelli

-Oon Toukka -Mä Mato
Oot tervetullut taloon!

Hillitön hotelli (Zombie Hôtel) on esitetty ensi kerran vuonna 2005. 26-osaisen sarjan on luonut Jan Van Rijsselberge ja sen on tuottanut ranskalainen Alphanim-studio.


Sarjan päähenkilöitä ovat zombielapset Toukka ja Mato, jotka asuvat vanhempiensa johtamassa hotellissa. Zombiudestaan huolimatta kyseessä ovat oikein sympaattiset kaksoset. He käyvät tavallista koulua, jossa esittävät olevansa tavallisia lapsia. Koulussa he ystävystyvät Sami-nimisen pojan kanssa, mutta muuten asiat eivät aina oikein suju.

Myös hotellin henkilökuntaan kuuluvat ovat enemmän ja vähemmän kummallista väkeä, zombeja, vampyyreja ja kummituksia. Hillitön Hotelli on oiva suomennos tälle sarjalle, jonka genre on enemmän komedian kuin kauhun puolella.


Suomessa Hillitöntä Hotellia on esitetty Tv2:lla. Sarja on myös uusittu, viimeksi tämän vuoden keväällä. Dvd:llä sitä ei ole julkaistu.

Jaksot:
Ensimmäinen päivä
Rakkautta ilmassa
Putkipulmia
Karmea kakara
Sekaisin zombeista
Zombiedustaja
Onnelliset ihmiset
Tyttöpulmia
Epäreilua!
Kalmattaren kuolemapäivä
Kuolettavan trendikäs
Lisko vapaalla jalalla
Monta lusikkaa sopassa
Noidutut
Tarkastaja Mato
Vaihto-oppilaat
Elokuvahullut
Zombien kunnia
Väärä Af
Lapsenvahtien yö
Taikanukke
Keppiä ja porkkanaa
Zombin paras ystävä
Halikuume
Luokkakokous
Mato mörkönä

sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Hypitään seinille

Nykyään animaatioita piirretään paperille yhä harvemmin, mutta ei animaatioiden toteuttaminen seinillekään kovin yleistä taida olla.




Italialainen graffititaiteilija Blu saa seiniin maalatut kuvat elämään.


Eri värisillä muistilapuilla toteutettu animaatio on taidekoulun opinnäytetyö.


Super Mario seikkailee japanilaisten opiskelijoiden tekemässä animaatiossa.

torstai 10. kesäkuuta 2010

Jenkkijänis pelastaa päivän



Jenkkijänis (The Adventures of the American Rabbit) on vuonna 1986 valmistunut piirroselokuva. Tarina ja hahmo selvästi ovat lähtöisin Amerikasta, mutta animaatio onkin yllättäen japanilaisen Toei Animationin tuotantoa. Hahmo esiintyi alunperin pop-taiteilija Stewart Moskowitzin julisteissa.


Robert "Rob" Rabbit syntyy aivan tavallisena jänölapsena, mutta huomaa omaavansa supervoimia vanhempiensa jouduttua vaaraan. Jo vauvasta asti Robin elämää on seuraillut vanha jänis, joka nyt ilmestyy selittämään tilannetta: Robertin kohtalona on muuttua rullaluistimilla kiitäväksi Jenkkijänikseksi aina juostessaan. Takaisin omaksi itsekseen jänö muuttuu kun joku sanoo hänen nimensä.


Rob pitää supervoimansa salassa ja muuttaa suureen kaupunkiin. Rob saa töitä Panda Monium-yökerhon pianistina ja ystävystyy Teddy-Pandan ja ihanan Bunny O' Haren kanssa. Valitettavasti kaupunkia terrorisoivat moottoripyörillä hurjastelevat shakaalit, joita johtaa salaperäinen Walt.

Bunny O' Hare ja Teddy järjestävät marssin, jonka shakaalit yrittävät pilata. Jenkkijänis kuitenkin estää shakaalien metkut ja marssi jatkuu. Shakaalit haluavat tuhota Jenkkijäniksen, joten he kidnappaavat avukseen gorillan. Tämänkin suunnitelman Jenkkijänis mitätöi. Shakaalit huijaavat Robin ystävineen laivalle, jonka he sytyttävät tuleen. Jenkkijänis pelastaa tämänkin tilanteen.


Seuraavaksi shakaalit valtaavat hirven johtaman suklaatehtaan ja pitävät tehtaanjohtaja hirveä ja tämän poikaa panttivankeinaan. Jenkkijänis iskee Waltin kimppuun. Paljastuu, että Walt on vain jonkinlainen robotti ja kaiken takana onkin hänen lemmikkikorppikotkansa. Korppikotka uhkaa räjäyttää Vapaudenpatsaan, ja Jenkkijäniksen on peräännyttävä.

Rob aikoo jo luovuttaa shakaalien mellastaessa kaupungilla. Vanha jänis saa hänet kuitenkin uskomaan jälleen Jenkkijäniksen kykyihin. Lopputaistelu käydään Niagaran putouksilla Jenkkijäniksen ja Korppikotkan välillä. Paha saa palkkansa.


Suomessa elokuva on levinnyt videoina 1980-luvulla. Dvd:nä sitä ei ole meillä julkaistu.

keskiviikko 9. kesäkuuta 2010

Tuttua Disneyä

Vuoden 2009 keväällä ilmestyi parillekin nettisivustolle juttua siitä kuinka Disneyn klassikot kopioivat toisiaan. Helsingin Sanomatkin kirjoitti aiheesta kuin kyseessä olisi isompikin skandaali.



Youtubeen oli koostettu video eri Disneyklassikoiden kohtauksista, joissa animaatio on identtistä. Ilmeisesti joillekin tämä tuli yllätyksenä ja jopa järkytyksenä. Suurinosa ihmisistä kuitenkin tuntui keskustelupalstoilla suhtautuvan asiaan rauhallisesti, paljon Disneyelokuvia katsoneet ovat huomanneet eri elokuvien väliset yhteläisyydet jo kauan ennen tätä "kohua".

Tänä vuonna ilmestyy 50. Disneyn klassikkoelokuva. Jatko-osia ei klassikoihin ole laskettu, ei myöskään kaikkia pitkiä elokuvia. Oma lukunsa ovat lyhytelokuvat. Kun Disney vielä on melkoisen merkittävä tekijä animaation historiassa, ei tunnu kovin yllättävältä että sen valtavia arkistoja hyödynnetään uusien elokuvien teossa. Animaattoreilla on myös ollut tapana huvitella Disneyhahmojen kustannuksella ja ujuttaa elokuviin mitä erilaisempia vitsejä, ehkä lainailu on ollut yksi huvitus. Työntekijöitäkin studiolla on ollut jo useampi sukupolvi, ja nykyiset tekijät ovat itse kasvaneet Disneyelokuvien parissa. On aivan luontevaa että he ovat halunneet jotenkin osoittaa kunnioitustaan aiemmille mestareille.


Disneyelokuvista voi bongata animoinniltaan täysin toisiaan vastaavia kohtauksia. Kuningas tässä lajissa on Robin Hood (1973). Elokuvasta löytyy useita muista elokuvista poimittuja pätkiä. Tunnetuin on tanssikohtaus, jossa koreografia on kasattu Lumikki ja seitsemän kääpiötä (1937), Viidakkokirja (1967) ja Aristokatit (1970) -elokuvista.


Selkeä kopiointi tuntuu olleen huipussaan 1960-luvun lopulta 1970-luvun loppuun. Kuitenkin jo ensimmäisestä klassikosta, eli Lumikista löytyy lainaus. Viisas kana Kananen -lyhärin (1934) tipuset on muutettu Lumikissa maaoraviksi, mutta vitsi on sama.


Animaattoreiden vitsi vai tarkan markan animaatiota?


Aina kopiointi ei ole niin selkeästi huomattavissa. Elokuvassa Pelastuspartio Bernard ja Bianca (1977) on laulukohtaus, johon on yhdistetty Bambissa (1942) nähtyjen eläinten liikkeitä eri vaiheista elokuvaa.


Koska Disneyelokuvia on paljon, niissä alkaa väistämättä nähdä samankaltaisuuksia, vaikkei kyseessä olisikaan suoranainen lainaus. Hahmoissa on samoja piirteitä, animaatioista löytyy samankaltaisia kohtauksia ja tilanteita.


Joissain elokuvissa voi yllättäen törmätä tuttuihin hahmoihin. Tälläisiä vierailijoita esiintyy nykyään jo melkeinpä joka elokuvassa, mutta jo 101 Dalmatialaista (1961) leffassa näkyy selvästi Kaunottaresta ja Kulkurista (1955) karanneita koiria.

Kaunottaren ja Hirviön Belle kävelee Notre Damen kellonsoittajassa.

1990-luvun elokuviin vierailijoita on piilotettu tarkemmin, ja niitä etsiminen on faneilla hauskaa hupia. Myös elokuvien tekijöitä on piirretty mukaan tarinoiden sivuhahmoiksi. Heidän tunnistamisensa vaatiikin jo hieman enemmän elokuvan taustojen tuntemusta.


Toisinaan samankaltaisissa kohtauksissa on kyse kunnianosoituksesta aiempaa elokuvaa kohtaan. Tälläisenä voidaan nähdä Kaunottaren ja Hirviön (1991) tanssikohtaus joka muistuttaa Prinsessa Ruususen (1960) loppua.


Siinä että Disney kopioi omien arkistojensa aarteita on vaikea nähdä mitään väärää. Mutta jos lainaus kohdistuukin muiden tekemiin animaatioihin ei lainailu olekaan enää hyväksyttävää. Leijonkuninkaasta (1994) löytyy aivan liian selkeitä yhteläisyyksiä Osamu Tezukan Kimba the White Lion -sarjaan.

Tämän voisi antaa anteeksi jos Disneyltä myönnettäisiin Kimban olleen esikuvana Leijonakuninkaalle, mutta studio on kiistänyt kaikki väitteet kopioinnista. Tosin useampi elokuvan teossa mukana ollut on myöntänyt että alunperin he olivat siinä uskossa että tekemässä oltiin nimenomaan Disneyn versiota Tezukan sarjasta. Ilmeisesti oikeudet tähän olivat päässeet unohtumaan, ja lopulta Disney väitti yhteläisyyksien olevan vain sattumaa.


Itseasiassa Disneyelokuvien aiheet ovat olleet lainaa alusta asti. Perinteiset eurooppalaiset sadut ja lastenkirjallisuuden klassikot on versioitu Disneyelokuviksi. Tästä aiheesta on tehty dokumentti Once Upon a Time ... Walt Disney ja koottu näyttely Walt Disney ja Euroopan taide joka oli esillä Tennispalatsissa vuonna 2009.


Myös visuaaliseen puoleen on haettu vaikutteita niin elokuvista kuin taiteesta. Vaikutteet eri taiteenaloilta ovat toki sallittuja ja nykyaikana niitä on alkaa olla mahdotonta välttää. On myös huomioitava että ilman taideteosten ja liveaction-elokuvien tutkimista varhaisia Disneyelokuvia suunniteltaessa, ei animaatiosta ehkä nyt kehtaisi puhua yhtenä taidemuotona.


Jos Disney onkin lainannut paitsi itseään myös muita, on Disneyn tuotantoakin kopioitu. Karmaisevin esimerkki ovat Disneyklassikoiden aiheita mukailevat halvalla toteutetut piirretyt joita löytyy markettien alelaareista.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...