Animaatioblogi

Tämän blogin aiheena ovat animaatiot: uudet elokuvat, nostalgiset tv-sarjat, dvd-julkaisut, animaatioiden tekijät... kaikki animaatioihin liittyvä.

sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Kysely: Mikä pelotti?

Blogin seuraavassa kyselyssä muistellaan animaatioita jotka lapsuudessa aiheuttivat pelkoa.

Kun kyse on näin henkilökohtaisista kokemuksista, kyselyssä ei ole valmista kaavaketta jonka vaihtoehdoista omat vastauksensa voisi valita. Osallitua voi siis vain kirjallisesti. Tervetulleita ovat sekä lyhyet ja ytimekkäät ajatukset että pidemmätkin pohdiskelut.


Kyselyssä käsitellään nimenomaan lapsena pelottavaksi koettuja animaatioita, niiden hahmoja ja tapahtumia. Toki voit myös kertoa onko joku pelko olemassa vielä aikuisiälläkin. Myös tämän päivän lasten pelkojen kohteista olisi kiinnostavaa kuulla, jos kyselyyn vastaavilla on omia lapsia tai tietoa tuttuja lasten tv-peloista.

Tässä muutamia kysymyksiä joita voi käyttää omien vastausten pohjana. Sana on kuitenkin vapaa, jokaiseen kysymykseen ei tarvitse vastata ja juttua saa jatkaa niin paljon kun aihe muistoja (ja traumoja) herättää.

Mitkä olivat pelottavimmat animaatiohahmot?
Entä pelottavin tapahtuma elokuvassa tai sarjassa?
Oletko pelännyt sellaisia hahmoja tai tapahtumia joita ei oltu edes tarkoitettu pelottaviksi?

Oliko jokin animaatio niin pelottava ettei sitä voinut katsoa ollenkaan?
Auttoiko vanhempien tai sisarusten läsnäolo, piiloutuminen tai jokin muu konsti pelon voittamiseen? Onko jokin animaatio aiheuttanut painajaisia tai pelkoja ruudun ulkopuolella?

Oletko saanut katsoa kaikenlaisia animaatiota vai onko sinulta kielletty jonkin elokuvan tai sarjan katsominen esimerkiksi ikärajan takia?
Millaiset ei-animoidut ohjelmat aiheuttivat pelkoja? Olivatko ne tarkoitettu aikuisille vai lapsille?

Saavatko lastenohjelmat myös pelottaa?
Voiko pelkäämisestä olla jotain hyötyä?
Millä mielellä katsoit sellaisia animaatioita, joiden tiesit olevan jännittäviä tai pelottavia?

Kyselyyn voi vastata Lokakuun aikana kommentoimalla tätä tekstiä tai lähettämällä sähköpostia osoitteeseen elakoonkuvat(at)gmail.com

Kokoan vastauksista blogiin jutun pelottavista animaatioista ja siitä mitä lapset animaatioissa pelkäävät ja miten siihen suhtaudutaan.

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Tao Taon jaksot 14-26

  Jakso 14: Tarina hiirtä ahdistavasta vaikeasta pulmasta

Hiiriveljekset Tutulos ja Tutan asuvat suuressa tornissa, jota kutsutaan Hiiritorniksi. Tutuloksella on sievä vaimo ja liuta lapsia, mutta Tutan ei ole vielä välittänyt perustaa perhettä. Ruokaa hakiessaan veljekset törmäävät kissaan, ja Tutan turhautuu voimattomuutensa. Se saa ajatuksen hankkiutua maailman vahvimman olennon puolisoksi, jotta edes sen lapsista tulisi vahvoja. Maailman vahvimmaksi olennoksi hiiri päättelee auringon, mutta aurinkokin häviää pilvelle. Pilvi taas ei mahda mitään tuulelle, mutta tuulikaan ei ole maailman vahvin. Se ei saa kaahdettua tornia, samaa jossa Tutan asuu. Torni kertoo Tutanille olevansa toki tuulta vahvempi, mutta sitäkin huolettaa yksi asia: tornissa majaa pitävät hiiret. Torni suositteleekin Tutanin etsimään itselleen vaimoksi hiiren ja tyytymään siihen että kaikki pelkäävät jotakin.

Jakso 15: Tarina itsekkäästä tuuliviiristä

Kanaemon viimeisestä munasta kuoriutuu aivan erityisen uljas kukkopoika. Luonteellaan poika ei kuitenkaan pääse koreilemaan, sillä se on ylimielinen ja itsekäs. Tämä tietysti johtaa kahnauksiin niin sisarusten kuin muidenkin pihan eläinten kanssa ja lopulta kukonpoika lähtee pois. Se kohtaa vedenhaltija, joka tarvitsisi apua mutta kukko ei halua liata itseään ja jättää vedenhengen pulaan. Sitten se tapaa tulen, joka haluaa varoittaa kukkoa nuotion sytyttäneistä ihmisistä. Kukko ei välitä varoituksista, eikä siitäkään että nuotioon pitäisi lisätä puuta ettei tuli sammu. Metsässä Kukko kohtaa Puhurin, Pohjatuulen pienen pojan, jota ilkeät puut ahdistelevat. Puhuri auttaa Kukkoa, mutta Kukko välittää jälleen vain itsestään ja pakenee paikalta. Sattumalta sen jalasta kimpoaa kivi joka osuu Puhuria pitelevään puuhun ja tuuli pääsee irti sen otteesta. Kukko päätyy kuninkaan linnan portille ja päättelee tulleensa paikkaan jossa sen kaunis ulkomuoto herättäisi ansaitsemaansa arvostusta. Kokki ottaakin Kukon mieluusti vastaan, päivälliseksi kuninkaalle. Kukko on pahassa pulassa. Keittiössä se huomaa vedenhaltijan ja tulenhaltijan, mutta kummallaan ei ole aikomusta auttaa Kukkoa, joka ei itse ole koskaan halunnut auttaa muita. Sitten paikalle saapuu Pohjatuuli, joka haluaa kiittää Kukkoa poikansa pelastamisesta. Se ottaa Kukon syliinsä ja lennättää pois. Tuuli laskee Kukon tolpan nokkaan talon katolle, jossa kaikki voivat ihastella sen kauneutta, mutta jossa sen kova luonne ei aiheuta vahinkoa.

Jakso 16: Tarina tyytymättömästä perhosesta

Pieni perhonen on kuullut kerrottavan ihanasta paratiisisaaresta. Sen omakin kotisaari on varsin miellyttävä, eikä sillä periaatteessa pitäisi olla mitään aihetta valittaa. Perhonen ei kuitenkaan pääse yli ajatuksesta, että jossain on vielä parempi paikka elää. Niinpä se lähtee lentämään meren yli kohti unelmiensa saarta, mutta kaikki voimansa käytettyäänkään se ei pääse paratiisiin. Saari jolle perhonen laskeutuu on karu, eikä siellä ole kukkia. Harmissaan se alkaa jutella haikaralle ja keksii tälle tarinan ihmeellisestä saaresta, oikeasta paratiisista. Siellä olisi haikaralle kalaa ja olisi suorastaan hölmöä jäädä nykyiselle asuinpaikalle, perhonen kun vielä tietää mistä tämä paratiisisaari löytyy. Haikara suostuu lopulta lähtemään ja perhonen istuu sen selkään. Haikara lentää pitkän matkan läpi myrskyn ja pääsee perille. Saari on toki kaunis ja täynnä ihania kukkia, mutta siellä ei ole sellaisia kaloja mistä perhonen oli kertonut. Häpeissään perhonen tunnistaa keksineensä koko saaren ja ohjanneensa haikaran omalle kotisaarelleen, jonne se ei enää omin voimin olisi voinut palata. Haikara antaa perhoselle anteeksi ja palaa omalle saarelleen.

Jakso 17: Tarina kolmesta pienestä porsaasta

Äiti porsas lähettää kolme poikaansa Paksun, Tyhmän ja Ovelan maailmalle. Ovela on innoissaan, hänen veljensä eivät. Ensimmäinen possu rakentaa itselleen talon oljista, vaikka Ovela varoittelee. Seuraava rakentaa talonsa oksista mutta sekään ei ole Ovelan mielestä hyvä ajatus. Ovela itse löytää vanhan tiilitalon rauniot ja kasaa niistä itselleen pienen mutta vahvan talon. Sitten seuduilla alkaa kierrellä susi. Se puhaltaa Paksun ja Tyhmän heppoiset talon rikki ja possut pakenevat pikkuveljensä luokse. Ovelan tiilitupaa susi ei saa rikki. Se maanittelee possuja mukaansa naurispellolle. Ovela sopii suden kanssa tapaamisen aamukuudeksi. Mutta Ovela tietysti käy naurispellolla jo viideltä ja susi saapuu talolle turhaan. Nyt se lupaa viedä possut poimimaan omenoita. Ovela sopii tapaamisen jälleen kuudeksi, mutta possut menevät omenapuulle jo neljältä. Nyt ei suttakaan niin helposti narrata vaan sekin saapuu ajoissa omenapuulle. Possut pääsevät pinkomaan pakoon. Nyt susi lupaa viedä porsaat markkinoille. Ovela haluaa markkinoille ja lähtee sinne ominpäin, mutta kohtaa suden paluumatkalla tiellä. Tynnyrin sisällä kierien se pääsee sutta pakoon. Paksu ja Tyhmä ovat niin ylpeitä veljestään että alkavat kokata pataa Ovelan kunniaksi. Susi laskeutuu samaan aikaan savupiipusta ja polttaa tulikuumassa padassa häntänsä. Se sinkoutuu piipusta toiselle puolen maapalloa.

Jakso 18: Tarina seeprasta

Savannia vaivaa paha kuivuus. On lähdettävä hakemaan apua Sateenhaltijattarelta, mutta kukaan eläimistä ei suostu lähtemään vaivalloiselle ja vaaralliselle matkalle. Vain nuori seepra ilmoittautuu vapaaehtoiseksi. Sitä yritetään estellä, mutta se lähtee matkaan. Ensin sitä koettelee hiekkamyrsky. Onneksi norsu antaa sille suojaa. Sitten seepra on nääntyä aavikolle. Aavikkohiiri herättää sen ja kertoo lähellä sijaitsevasta keitaasta. Hiiri on kuitenkin erehtynyt eikä seepra löydä keidasta. Se ajattelee läheisiään ja saa voimaa jatkaa matkaa. Seepra kohtaa toisen hiiren, joka pahoittelee ensimmäisen hiiren aiheuttamaa sekaannusta ja neuvoo itse seepralle pohjavesilähteen. Epäileväinen seepra kaivaa maata ja hiekasta löytyy lähde. Hiiri neuvoo seepraa jatkamaan matkaa vuorelle ja hyppäämään siellä rotkon yli. Rotko on leveä mutta seepra kokoaa kaikki voimansa ja loikkaa sen yli. Toisella puolella odottaa pöllö, joka antaa seepralle ruokaa ja lupaa johdattaa seepran eteenpäin. Se kertoo että Sateenhaltijattaren luokse pääsee vain lentäen ja seepran selkään kasvaa siivet. Seepra lentää pilviin Sateenhaltijattaren valtakuntaan. Siellä se kuulee että vain pilvet voivat tuoda sadetta ja seepran on itse muututtava pilveksi, jos se haluaa muita eläimiä auttaa. Seepra uhrautuu ja savannilla alkaa sataa. Eläimet näkevät pilvissä tutun hahmon ja pieni seepra pitää jatkossakin huolta ettei savannilla enää kärsitä kuivuudesta.

Jakso 19: Tarina sateenkaarilinnusta

Uljas sateenkaarilintu lentää ilmojen halki. Pitkän matkan päätteeksi se päätyy lintumetsään, jonka asukkaat suhtautuvat siihen ensin varsin epäilevästi. Tavalliset linnut pitävät koreaa vierasta koppavana. Kun sateenkaarilintu kertoo asiansa linnut ovat kuitenkin heti valmiita apuun. Sateenkaarta uhkaavat toukat, jotka syövät sateenkaaren kukkia. Kun kukat kuihtuvat sateenkaari haalistuu. Sateenkaarilinnut eivät yksinään pääse toukista eroon vaan ne tarvitse apua maassa asuvilta linnuilta. Sateenkaarilintu johdattaa maan linnut kotiinsa. Raskaan matkan jälkeen niille tarjotaan ensin ruokaa ja ne saavat levätä. Sitten alkaa taistelu toukkia vastaan. Maan lintujen avustuksella toukista päästään eroon ja sateenkaari säästyy tuholta. Samalla linnut ovat saaneet itseensä sateenkaaren värit, kiitokseksi avustaan.

 Jakso 20: Tarina pienestä koirasta ja isosta luusta

Tarina tapahtuu Hollannissa. Koiralaumaan tulee uusi jäsen, Pikku. Se ystävystyy lauman johtajan, Pomon kanssa. Koirat jakavat keskenään kaiken, kunnes Pikku sattuu löytämään mahtavan lihakimpaleen. Se aikoo kertoa aarteestaan Pomolle, mutta alkaa sitten epäillä että Pomo saattaisi ottaa lihasta suuremman palan tai jopa jakaa sen koko laumalle. Niinpä Pikku päättää pitää lihan itse. Pomo sattuu Pikun kanssa samalle reitille. Se haistaa Pikun jäljet ja alkaa epäillä. Pikku ei tajua omaa epärehellisyyttään vaan näkee painajaisia jossa muut vievät sen lihakimpaleen. Pomo alkaa etsiskellä Pikkua. Yksi koirista on nähnyt sen kirkolla ja Pomo löytääkin kirkon tornista Pikun sinne piilottaman lihan. Se on hyvin pettynyt ystävänsä epärehellisyyteen. Pikku saapuu tornille samaan aikaan ja huomaa lihasta riippuvan narun roikkuvan tornista maahan. Se nappaa narusta ja vetää lihan Pomon nenän alta alas ja pakenee. Pomo on tyrmistynyt ja lähtee Pikun perään. Se jahtaa Pikkua kunnes pieni koira hyppää jokeen. Vettä pelkäävä Pomo jää rannelle. Toisiinsa pettyneet koirat tuijottavat toisiaan periksi antamatta, kuulemma hamaan tappiin asti.

Jakso 21: Tarina lörpöttelevästä kilpikonnasta

Järvellä asustaa lörppö kilpikonna, jonka juttuja kukaan ei jaksa kuunnella. Sitä suorastaan vähän pelätään. Kun järvi kuivuu, linnut lentävät pois mutta kilpikonna jää suremaan hiljaisuutta. Se kohtaa rapu-lapsen ja lupaa viedä sen perheensä luokse joen yläjuoksulle. Mutta kilpikonna on luvannut liikoja ja matka on liian pitkä. Paikalle sattuu kaksi kurkea, jotka lupaavat viedä kaksikon perille. Ne ottavat kepistä jaloillaan kiinni ja kilpikonna ja rapu saavat roikkua kepistä. Rapu pitää kiinni saksillaan ja kilpikonna hampaillaan. Sen on tietysti vaikea olla puhumatta. Kaikki menee kuitenkin hyvin melkein perille asti, sitten kilpikonnan hermot pettävät ja se avaa suunsa. Se putoaa alas kuivaan joen uomaan. Kilpikonna suree yksinäisyyttään. Sitten se huomaa kurkien palaavan. Niillä on mukana pikku rapu sisaruksineen. Ravut muodostavat vahvan ketjun, jonka päällä istuen kilpikonna pääsee perille ilman että sen pitää olla puhumatta. Se lörpöttelee koko matkan ja jatkaa elämää uudella järvellä entiseen tapaan. Se on kuitenkin oppinut että teot merkitsevät enemmän kuin sanat.

Jakso 22: Tarina rumasta ankanpoikasesta

Jaksossa kerrotaan perinteinen ja koskettava versio rumasta ankanpoikasesta. Ankka-muorin kuopus ei olekaan mikään pahnanpohjimmainen, vaan sisaruksiaan selvästi isompi ja oudomman näköinen ilmestys. Karjapihan asukkaiden mielestä poikanen on suorastaan ruma, eivätkä poikasen omat sisaruksetkaan hyväksy sen erilaisuutta. Niinpä ankanpoikanen lähtee pois ja yrittää pärjätä omillaan. Tulee talvi ja poikanen on vähällä kuolla kylmyyteen, mutta joukko lapsia löytää sen ajoissa ja hoitaa kuntoon. Poikanen kuitenkin pakenee talosta ja sinnittelee ulkona. Vihdoin koittaa kevät ja poikanen huomaa kasvaneensa aikuiseksi. Mutta siitä ei olekaan tullut ankkaa, vaan uljas joutsen.

Jakso 23: Tarina pöllöstä ja pohjatuulesta

Pohjatuuli ja sen selässä istuva Lumipilvi tuovat tulleessaan talven. Ne lähtevät matkaan pohjoisesta, mutta matkalla lumipöllö jää niiden tielle ja lennähtää Pohjatuulen kyytiin. Pöllö päätetään ottaa mukaan ja yhdessä Lumipilven kanssa se heittelee hiutaleita maahan. Ne innostuvat lumen heittelystä siinä määrin että lumi loppuukin kesken. Pohjatuuli ja Lumipilvi lähtevät hakemaan lisää lunta ja pöllö jää syksyiseen metsään odottamaan niiden paluuta. Metsän eläimet ovat ihmeissään pöllön valkeista, kimaltelevista höyhenistä. Sitten sen huomaa myös metsästäjä joka lähteekin kiireesti takaisin kotiinsa. Muut eläimet varoittavat pöllöä, ihminen aikoo ottaa sen vangiksi tai ampua sen. Pöllön pitää piiloutua, mutta se on niin hohtavan valkoinen että se erottuu selvästi jokaisesta piilosta. Liejukana lähtee hakemaan Pohjatuulta apuun ja muut eläimet jäävät kauhuissaan odottamaan ihmisen paluuta. Ihminen palaa haavin kanssa on on juuri ottamassa pöllön kiinni kun sankka lumipyry täyttää ilman. Ihminen pakenee viimaa ja pöllö pelastuu.

Jakso 24: Tarina saapasjalkakissasta

Köyhä mylläri jättää vanhimmalle pojalleen perinnöksi säkin jyviä. Keskimmäinen saa itselleen aasin ja nuorimmainen kissan. Nuorin poika on hieman pettynyt, mutta silloin kissa alkaa puhua ja lupaa järjestää pojan asiat kuntoon. Se tarvitsee itselleen vain saappaat, hatun ja tyhjän säkin. Kissa lähtee vaikealle matkalle vieraalle seudulle ja nappaa sieltä kiinni ihmellisen linnun. Sen kissa vie lahjaksi kuninkaalle ja tämän tyttärelle. Kissa kertoo lahjan olevan peräisin isännältään, Karabashin markiisilta. Kissa vierailee palatsissa myös herkullisten hedelmien ja kauniiden kukkien kanssa ja kuningas ja prinsessa kiinnostuvat anteliaasta markiisista. Kissa lupaa järjestää tapaamisen markiisin linnassa. Myllärin poika on kissan suunnitelmista ihmeissään, mutta kissa ottaa ohjat käsiinsä ja työntää pojan jokeen. Sitten tielle ajavat kuninkaan vaunut ja kissa kertoo markiisin joutuneen ryöstetyksi. Poika puetaan kuiviin kuninkaallisiin vaatteisiin ja kissa jatkaa äkkiä matkaa kohti lähiseudun ainoaa linnaa. Sitä isännöi ilkeä lohikäärme. Kissa huijaa lohikäärmeen muuttamaan itsensä hiireksi ja nappaa sen sitten kiinni. Lohikäärmeen taika häviää ja linna muuttuu synkästä rauniosta taas loisteliaaksi palatsiksi. Pian kuninkaan vaunut ajavatkin pihaan. Myllärin poika ja prinsessa ovat jo ihastuneet toisiinsa ja pian tanssitaan heidän häitään. Saapasjalkakissa saa elellä yltäkylläisesti linnassa.

Jakso 25: Tarina kalan lahjasta

Kissakylän asukkaat hankkivat ruokansa onkimalla joesta kaloja. Nuori kissa ei tunnu saavan kalaa sitten millään. Se harmittaa kissaa, koska hänen pitäisi hankkia ruokaa myös vanhalle vaarilleen. Eräänä päivänä kissan onkeen tarttuu niin surkean pieni kala ettei siitä ole syötäväksi, mutta kissa alkaakin hoitaa ja kasvattaa kalaa kaivamassaan pikku lammikossa. Kalasta kasvaa lopulta huikean suuri ja se esittää kissalle toiveen päästä takaisin kotiinsa. Se lupaa viedä kissankin tapaamaan vanhempiaan. Nuori kissa vie kalan joelle ja istuu sen selkään. Kala ui kauas merelle ja sukeltaa. Kissa pystyy hengittämään veden alla ja kala vie sen isänsä, itse meren kuninkaan palatsiin. Siellä kissaa kiitellään vuolaasti, vaikka sitä itseään hävettää. Sehän oli alunperin pyydystänyt kalanpoikasen, ei pelastanut sitä. Kala on kuitenkin kiitollinen ja kissa saa nauttia hyvästä ruuasta ja kauniista maisemista. Sitten sen tulee ikävä vaaria ja kala vie sen takaisin. Mukaansa kissa saa lahjan meren kuningasparilta. Kotona lahjalippaasta paljastuu helmiä ja timantteja. Sen jälkeen kissan ja vaarin mökissä ei enää ole nälkää ja puutetta nähty.

Jakso 26: Tarina kadonneista keijuista

Tulikärpästen maa on ihana paikka asua. Sitten vanha ennustus lohikäärmeestä ja valokeijuista toteutuu: koko seutu menettää värinsä ja muuttuu harmaaksi ja hämäräksi. Jonkun on lähdettävä vapauttamaan valokeijut ja voittamaan kahdeksanpäinen lohikäärme. Tulikärpästen kuninkaan kolme poikaa Junda, Tantaka ja Lago lähtevät matkaan. Kaikki epäilevät niin pienien olentojen onnistumista. Perillä prinssit löytävät valokeijut vangittuina. Ne eivät pääse häkeistään lohikäärmeen taian takia. Taika raukeaisi, jos lohikäärme muuttuisi kiveksi. Keijut antavat prinsseille taikahedelmän, joka pitää heittää lohikäärmeen suuhun. Lisäksi he saavat onnenkilven ja lohikäärmeen tulelta suojaavan taian. Taistelu näyttää epätoivoiselta, mutta vahingossa pudotettu onnenkilpi painuu kivien läpi maahan ja reiästä alkaa suihkuta vettä. Vesi sammuttaa lohikäärmeen liekit ja tulikärpästen onnistuu heittää taikahedelmä sen suuhun. Lohikäärme muuttuu kiveksi ja keijut vapautuvat.

tiistai 18. syyskuuta 2012

Jatko-osat jakavat mielipiteet

Kesällä blogin lukijat saivat kertoa mielipiteensä aiheesta elokuvien jatko-osat. Kyselyyn oli mahdollista osallistua valitsemalla sopivat väittämät annetuista vaihtoehdoista tai nimetä suosikki ja inhokki elokuviaan kommentin muodossa. Yleistä pohdintaa mm. jatko-osien onnistumisesta, epäonnistumisesta ja tarpeellisuudesta tuli myös mukavasti (tästä osoituksena lukuisia lainauksia). Jatko-osat todella jakavat mielipiteet. Toinen tykkää, toinen ei voi sietää.


Jatko-osista puhuttaessa esille nousee nopeasti Disney. Ensimmäinen klassikkosarjaan kuuluvan elokuvan jatko-osa oli vuonna 1990 valmistunut Bernard ja Bianca Australiassa. Ensimmäisen kerran pelastusjärjestön hiiret oli nähty vuonna 1977 pelastamassa Penny tyttöä, uudessa elokuvassa Bernard ja Bianca lähetettiin Australiaan auttamaan Tonia. Perusidea on sama, hiirikaksikko auttaa ihmislasta. Tapahtumapaikka ja seikkailu eroavat kuitenkin niin paljon toisistaan että vaikutelmaa toistosta ei tule. Ensimmäisessä elokuvassa Bernard oli varovaisen ihastunut Biancaan, kakkososassa hän kerää rohkeutensa ja pääsee jo kosimaan. Myös Bernard ja Bianca Australiassa kuuluu klassikkosarjaan ja se on toteutettu aivan samalla laadulla kuin sitä edeltänyt Pieni merenneito tai sitä seurannut Kaunotar ja Hirviö. Miten niin jatko-osissa on jotain pahaa?

Yleinen mielipiteeni on, että jatko-osat ovat hyvä asia, jos niihin jaksetaan panostaa. Tosiasiahan on, että ei kukaan rupea animoimaan upeasti tai säveltämään muistettavaa musiikkia, jos vähemmällä vaivallakin voi tienata.

Seuraavaa jatko-osaa ei enää tuottanutkaan Walt Disney Animation Studios. 1980-luvun lopulla perustettiin Disneyn studiot Australiaan, Japaniin ja Ranskaan. Näillä studioilla tehtiin piirrossarjoja televisioon. Elokuvien tekeminen alkoi loogisesti Ankronikka tv-sarjaan pohjautuvalla elokuvalla, Ankronikka: Kadonneen lampun metsästäjät joka valmistui vuonna 1990. Sitten siirryttiin tekemään jatkoa klassikkoelokuville, ensimmäisenä vuoroon pääsi Aladdinin tarina. Jafarin paluuta ei esitetty teatterissa, vaan se julkaistiin suoraan videolle vuonna 1994. Vuonna 1996 valmistui Aladdinin kolmasosa, Aladdin ja varkaiden kuningas. 1990-luvun aikana valmistui jatkoa myös saman vuosikymmenen klassikkoelokuville Kaunotar ja Hirviö, Pocahontas, Leijonakuningas ja Herkules. Nalle Puh elokuvien sarja aloitettiin vuonna 1997 ja uusin Puh-elokuva (tällä kertaa klassikko) valmistui viime vuonna.


Vuonna 2000 valmistui jatko-osa Pienelle merenneidolle, hieman yli kymmenen vuotta alkuperäisen elokuvan jälkeen. Seuraavana vuonna valmistunut jatko-osa Kaunottarelle ja Kulkurille taas ottaakin jo yli neljänkymmenen vuoden harppauksen alkuperäisen elokuvan ja jatko-osan välillä. Vanhoja Disneyklassikkoja julkaistaan jatkuvasti uudelleen, joten vanhatkin elokuvat ovat katsojilla tuoreessa muistissa. Miksi siis tehdä jatkoa vain viime vuosina valmistuneille elokuville. Myös Peter Pan, Tuhkimo, 101 Dalmatialaista ja Viidakkokirja saivat jatko-osat. Vuonna 2002 valmistunut Peter Panin jatko Paluu mikä-mikä-maahan poikkeaa muista jatko-osista sillä että se pääsi ennen videolevitystä myös teattereihin. Samoin toimittiin seuraavana vuonna Viidakkokirja 2:sen kohdalla.

2000-luvun aikana jatko-osia tehtailtiin sekä uudemmille että vanhemmille Disney klassikoille kunnes DisneyToon Studioksi muuttunut Australian studio päätettiin lakkauttaa vuonna 2006. Japanin ja Ranskan studiot oli suljettu jo vuonna 2004. DisneyToon jatkaa kuitenkin edelleen toimintaansa, nyt Kaliforniassa. Studiolla ei kuitenkaan tehdä jatko-osia, vaan esimerkiksi spinoffeja. Esimerkiksi Helinä-keiju elokuvasarja on ToonDisneyn tuotantoa. Viimeinen jatko-osa klassikolle valmistui vuonna 2008 ja se oli Pienen merenneidon kolmas osa, Arielin tarina. Jatko-osat Dumbolle, Aristokateille, Pikku Kanaselle ja Riemukkaalle Robinsonin perheelle jäivät suunnitelmiksi.


Mutta Disney ei toki ole ainoa jatko-osia tuottanut studio. Don Bluthin ohjaama Fievel matkalla Amerikkaan vuodelta 1986 sai jatkoa vuonna 1991. Fievel matkalla villiin länteen kiersi teatterilevityksessä, seuraavat kaksi Fievelin seikkailua julkaistiin suoraan videolle. Myös Bluthin Rouva Brisby ja hänen salainen maailmansa, Maa aikojen alussa ja Kaikenkarvainen Charlie saivat jatkoa. Tuskin on tarpeellista edes mainita etteivät jatko-osat ole Bluthin teoksia. Sen sijaan Anastasian jatko-osan Bartok Suurenmoinen Bluth ohjasikin itse.

Vuonna 1994 valmistuneessa Richard Richin Joutsenprinsessassa riitti tarinaa useampaan elokuvaan. Rich toimi myös Joutsenprinsessa ja taikavuoren salaisuus ja Joutsenprinsessa ja lumottu valtakunta elokuvien ohjaajana. Balto-koirallekaan ei riittänyt ensimmäisen elokuvan sankariteot, vaan elokuvia tehtiin kaksi lisää. FernGully -Viimeinen sademetsä sai nimestään huolimatta jatko-osan. Tähän mennessä mainitut ovat olleet amerikkalaisia elokuvia, mutta jatkoa on saanut myös naapurin Pekka Töpöhäntä sekä tanskalainen Viidakkovekara Juuso. Ja ihan kotimaisen jatko-osan voi mennä katsomaan ensi jouluna, kun Niko 2 -lentäjäveljekset saa ensi-iltansa.


Tästä päästäänkin siirtymään piirroselokuvista cgi-animaatioihin ja tietysti Pixariin. Jo Pixarin kolmas, vuonna 1999 valmistunut elokuva oli jatko-osa, Toy Story 2. Se oli tarkoitus julkaista suoraan videolle, mutta levittäjä Disneyn kannustuksesta elokuva pääsi teatterikierrokselle. Seuraavaa jatko-osaa saatiinkin odottaa kymmenisen vuotta. Toy Story 3 sai ensi-iltansa 2010 ja sen ainakin piti olla lelujen elämän päätös. Huhuja neljännestä Toy Storysta on kuitenkin ollut ilmassa. Toy Storyn jälkeen Pixar julkaisi Autot 2:sen ja Monsterit Oy tulee jatkumaan ensi vuonna. Hirveän montaa jatko-osaa Pixar ei ole loppujen lopuksi tehnyt, kolmestatoista elokuvasta jatko-osia on ollut vain kolme.

DreamWorks on julkaissut tähän mennessä kahdeksantoista cgi-animaatiota. Näistä kuusi on jatko-osia ja yksi spinoff -elokuva. Shrekin on luvattu jäävän neljään osaan, Madagascar elokuvia on valmistunut jo kolme ja seuraavaksi luvassa on pingviini spinoff. Tulevina vuosina nähdään Kung Fu Panda 3 ja Näin koulutat lohikäärmeesi 2 ja 3. Kaikki DreamWorksin jatko-osat ovat olleet teatterilevityksessä.

Myös muut cgi-animaatioita tuottavat studiot ovat ottaneet tavaksi tehdä jatko-osia. Kesällä nähtiin jo neljäs Ice Age -elokuva ja Blue Sky studios jatkaa myös Rion tarinaa. Arthur poika seikkaili minimoiden kanssa kolmen elokuvan verran. Myös Tapaus Punahilkka, Karvakamut ja Happy Feet saivat jatkoa. Tulevaisuudessa nähdään miten jatkuu Poutapilviä ja lihapullakuuroja ja Puutarhatontut Gnomeo ja Julia saavat jatko-osan otsikolla Sherlock Gnomes.


Jatko-osat näyttävät tänä päivänä olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Onko yksittäinen elokuva vaarassa hukkua elokuvasarjojen joukkoon? Jatko-osia tuskin tehdään jos ensimmäinen elokuva ei tuota tarpeeksi rahaa, ovatko jatko-osattomat elokuvat siis epäonnistuneita eivätkä ansaitse jatkoa? Vai onko niissä tarina päinvastoin onnistuttu tiivistämään niin että jatkoa ei tarvita? Vuonna 2009 Suomessa teatterilevityksessä olleista elokuvista jatkoa eivät ole saaneet (vielä) esimerkiksi Discomadot, Bolt, Desperon taru, Mörön vastaan muukalaiset ja Coraline ja toinen todellisuus.

Tanskalaisten Discomatojen tuottajaksi on nimetty Discomadot niminen tuotantoyhtiö. Tässä tapauksessa onkin vaikea sanoa oliko matojen varalle kenties muitakin suunnitelmia kuin yksi elokuva. Disney ei ole vielä tehnyt jatko-osia cgi-animaatioilleen, joten Bolt on jäänyt luontevasti vaille jatkoa. Desperon tarun toinen ohjaaja Sam Fell on siirtynyt uuden tarinan pariin, ParaNorman sai juuri Suomen ensi-iltansa. Ja ParaNormanin studiohan muistetaan Coraline ja toinen todellisuus -elokuvasta. Näyttää siltä ettei kumpikaan näistä elokuvista ole tarvinnut jatkoa ja tekijöilläkin on ollut vielä muita tarinoita kerrottavana.

Jos leffa päättyi tosi hyvin, ei odota tarinan paranevan tai jos leffa oli huono, ei välitä jatkosta.
Möröt vastaan muukalaiset taas on saattanut hyvinkin jäädä suositumpien DreamWorks elokuvien jalkoihin ja jäädä tästä syystä jatko-osattomaksi. Sitä edeltänyt Kung Fu Panda ja sen jälkeen valmistunut Näin koulutat lohikäärmeesi nimittäin jatkuvat. DreamWorks on muuten jättänyt jatko-osattomiksi kaikki 1998-2003 valmistuneet piirroselokuvansa. Tämä johtunee siitä että studio keskittyi tästä eteenpäin cgi-animaatioihin ja vuonna 2004 valmistuikin jo ensimmäinen jatko-osa Shrekille.

Ghiblillä on hyvä periaate, että jatko-osia ei tehdä, vaikka elokuva olisi ollut kuinka hyvä ja menestynyt.

Jatko-osattomuudesta voi tehdä myös tavaramerkin. Studio Ghibli ei tee jatko-osia. Tässä kohdin ei ainakaan tarvitse epäillä etteivätkö studion elokuvat olisi tarpeeksi menestyneitä. Tosin Hayao Miyazakin seuraavan elokuvan on huhuttu liittyvän Porco Rossoon. Ghibli saattaa siis kuitenkin olla tekemässä ensimmäistä jatko-osaelokuvaansa.


Elokuvan menestyminen ei siis riitä syyksi jatko-osan tekemiselle. Toisaalta se on myös jatko-osan edellytys, sillä eihän flopanneelle elokuvalle ole mitään järkeä tehdä jatkoa. Löytyisikö jatko-osien avain sittenkin ensimmäisen elokuvan tarinasta?

 
Usein leffojen jatko-osia tulee, jos ykkösosassa ei ollut rakkaustarinaa. Eli toisen elokuvan idea on saada päähenkilölle pari. Karhuveljeni Koda on tällainen, ja en pitänyt. Tässä on kuitenkin onnistunut mm. Ice Age 2 ja Kaikenkarvainen Charlie 2.


Ja jos ensimmäinen elokuva on ollut rakkaustarina, on pääparin jälkikasvu varsin houkutteleva aihe jatko-osaksi. Ja lapsethan ottavat tietysti pesäeron vanhempiinsa ja tekevät kaiken päinvastoin kun nämä. Draamaahan tästä ainakin saa.

(Vastaus kysymykseen huonoimmasta jatko-osasta:) 
Pieni merenneito taas on silkkaa rahastusta, tarina toisin päin, jee?

Tarinaa voidaan myös jatkaa lähes suoraan siitä mihin ensimmäinen elokuva jäi. Madacasgarin eläinjoukko lähti New Yorkista, kävi Afrikassa ja harhailee kolmannessa osassa jo Euroopassa. Fievel pääsi ensin Amerikkaan, mutta sepä ei riittänyt vaan hiiriperhe jatkoi matkustelua uudella mantereella. Toy Storyt kertoivat paitsi lelujen elämästä, myös Andy-pojasta joka ei viimeisessä osassa enää ollutkaan poika vaan kotoa muuttava, aikuistuva nuori mies.


Elokuvasarjana onnistunein on ehdottomasti Toy Storyt. Niiden tyyli pysyy samana, kolmonen on myös minun lempparini, ensimmäistä ja toista osaa en osaa sijoittaa niin selvästi. Niillä on myös selkeä aikajana, joka seuraa samalla Andyn kasvua ja kolmosessa ihastuin tapaan, jolla yhteinen matka päättyy. Eheä sarja!

Mutta jos eteenpäin ei pääse, voi palata taakse päin. Tai ainakin takaisin päin. Pixarin tuleva Monsterit Oy sijoittuu aikaan ennen Monsterit Oy:ta, mutta enemmän jatko-osia on sijoitettu alkuperäisen elokuvan sisälle, niin oudolta kuin se kuulostaakin.

Eniten minua risoo jatko-osat, jotka koitetaan sijoittaa ensimmäisen tarinan keskelle. Tarinaa jatkavat saattavat kestää loogisen tarkastelun, mutta keskeltä.. Topi ja Tessu 2 oli niin irrallinen söpistelyelokuva, etten oikein tiedä mitä siitä ajattelisin.

Esimerkiksi alkuperäisessä elokuvassa nopeasti aikuiseksi kasvaneen hahmon lapsuutta on helppo tarkastella lähemmin jatko-osassa. Mutta entä ajatus kertoa ensimmäisen elokuvan tarina uudelleen, toisesta näkökulmasta? Tähän ideaan ovat tarttuneet jo Leijonakuninkaassa shown lähes varastaneet Timon ja Pumba.

Kolmas leijonakuningas on mahtava muuten, mutta inhoan sitä, miten siihenkin koitetaan tunkea hieno opetus. Se olisi muuten mahtava timon ja pumba- hurvittelu, mutta ei..

Jatko-osan voi siis tehdä täysin huolimatta siitä miten ensimmäinen elokuva päättyy. Jatko-osan ei tarvitse olla edes nimensä mukaisesti jatkoa. Olisiko se sitten suomeksi ennakkoa tai välikköä... Englanniksi termit ovat prequel ja midquel. 


(Vastaus kysymykseen huonoimmasta elokuvasarjasta:)
Maa aikojen alussa. Ensimmäinen elokuva oli kaunis, koskettava ja upea. Mutta sitten.. Ainoa asia mitä voin tähänkin sanoa; MIKSI SE EI LOPU?!

Kuinka kauan jatkoa sitten voidaan tehdä? Pakkohan tarinan on joskus loppua. Vai onko? Maa aikojen alussa sarjaan on tehty kolmetoista elokuvaa. Eikä mennyt muuten edes kahtakymmentä vuotta. Elokuviahan olisi hyvin voinut ehtiä tehdä tässä ajassa enemmänkin. Pókemon elokuvia on sentään tehty neljässätoista vuodessa viisitoista.

(Vastaus kysymykseen huonoimmasta elokuvasarjasta:)
Pokémon: muutama ekaa leffaa menee mutta loput ovat sitten surkeita kuten itse sarjakin on mennyt surkeammaksi 10 vuoden aikana. Voisi se sarjakin jo loppua niin loppuisi myös leffatkin. 

Kun jatko-osat tänä päivänä ovat varsin tavallisia, on ilmeisesti myös aika tavallista sopia useamman elokuvan sarjasta jo ennen ensimmäisenkään elokuvan valmistumista. Tämä antaa mahtavat puitteet kehittää paitsi yhden elokuvan mittainen draaman kaari myös elokuvasta toiseen kestävä ja kasvava tarina.

Vuosina 2006-2010 valmistuneet Arthur ja mimimoit -elokuvat perustuvat ohjaajansa Luc Bessonin omiin kirjoihin ja voisi ainakin olettaa että näillä edellytyksillä jo ensimmäistä elokuvaa tehdessään Bessonilla on ollut mielessä myös jatko-osat. Sarjan osat 2 ja 3 tehtiinkin yhtä aikaa ja viimeinen osa jatkuu suoraan siitä mihin kakkososa päättyi.


Yleisesti ottaen jatko-osat eivät ole kovin hyviä, ellei niiden tekeminen ole etukäteen suunniteltua.


Sitten varsinaisen kyselyn tuloksia.

Elokuvien jatko-osat...
Ääniä yhteensä 150. (Mahdollisuus valita useita vaihtoehtoja.)

ovat yleensä laaduttomia 76 (50%)
ovat vanhoilla ideoilla rahastusta 64 (42%)
pilaavat alkuperäisen tarinan 49 (32%)
voivat olla ensimmäistä elokuvaa parempia 38 (25%)
syventävät tarinaa ja hahmoja 35 (23%)
viihdyttävät siinä missä muutkin elokuvat 34 (22%)
ovat merkki menestyksestä 32 (21%)
ovat nykyään parempia kuin ennen 29 (19%)
eivät kuulu elokuvateattereihin 21 (14%)
eivät ole vakavasti otettavia elokuvia 19 (12%)
ovat aliarvostettuja 19 (12%)
eivät ole kiinnostavia 16 (10%)

(Vastaus kysymykseen huonoimmasta jatko-osasta:) 
Pieni merenneito 2 ja pocahontas 2 ovat myös kamalia. Varsinkin jos katsoo heti ykkösleffan jälkeen kakkosen, muutoksen laadussa huomaa heti.

Puolet vastaajista piti jatko-osien laatua heikkona. Yleinen käsitys onkin että jatko-osat tehdään alkuperäiseen elokuvaan nähden halvalla ja nopeasti. 1990-luvun suoraan videolle -jatko-osien suhteen tämä ainakin pitää paikkansa. Nykyään jatko-osan esittäminen elokuvateatterissa taas on normaali käytäntö ja laatu on jo jatkuvan teknisen kehityksenkin takia mahdollisesti vain parantunut. Kyselyn väite jonka mukaan jatko-osat eivät kuulu elokuvateattereihin sai kuitenkin kannatusta 21 äänen verran.

Toiseksi eniten kannatusta sai ajatus jatko-osien olevan vanhoilla ideoilla rahastusta. Näin vastasi 64 äänestäjää.

(Vastaus kysymykseen huonoimmasta jatko-osasta:) 
Ne jatko-osat joiden pääosissa on/ovat ensimmäisen leffan päähenkilöiden lapsi/lapset joka/jotkat oppii/oppivat saman, mitä tämän/näiden vanhemmat oppivat jo ekassa leffassa.

(Vastaus kysymykseen huonoimmasta jatko-osasta:)
Heti ensimmäisenä sanon, että en edes ala luottelemaan kaikkia huonoja Disneyn jatko-osia. Kaikille on jo päivänselvää kuinka luokatonta rahastusta ne ovat.

Jatko-osaa ei tietystikään voi täysin irtosanoa alkuperäisestä elokuvasta. Eihän kyseessä olisi jatko-osa, jos mukana ei olisi samoja hahmoja. Mutta hyvässä jatko-osassa hahmot kehittyvät, heidän tarinaansa syvennetään ja he joutuvat aivan uusiin tapahtumiin. Mutta jos ensimmäisen elokuvan maailmasta poiketaan liiaksi ja varsinkin jos sen arvot ja opetukset hylätään, ei lopputulos ole hyvä silloinkaan.

Tarinan pitää olla omanlaisensa; sillä pitää olla oma juonensa muttei kuitenkaan saa täysin hylätä ensimmäisen tarinaa kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan. Sen pitää pysyä jalona ykköselle, joka toi alunperin kunniaa (ja rahaa) ja potkua luoda jatkoa, kuitenkin ilman, että toistaisi sitä.

(Vastauksia kysymyseen huonoimmasta jatko-osasta:)

Secret of NIMH 2 joka pilasi aiemman osan hahmot, tarinan, tunnelman..ihan kaiken!

Balto 2. Pilaa niin totaalisesti ensimmäisen leffan tunnelman surkealla juonella, sekavuudella, huonoilla ääninäyttelijöillä (ainakin suomalaisversiossa) ja ennen kaikkea myös laaduttomalla piirrosjäljellä. Ensimmäinen elokuva Baltosta on todella upea, koskettava ja kaunis. Siinä Balto on vaatimaton, rohkea ja urhea. Kakkosessa sen sijaan erittäin ärsyttävä ja omahyväinen.

Notre Damen kellonsoittaja 2. Tehtiin varmasti sen takia että Quasi sai naisen. Plus se Quasimodo ihastuu siihen muijaan koska se on kaunis. Siis mitä VATTUA?

Kaikista karmein on Pocahontas 2. Pocahontas ja John Smith kuuluu yhteen. 

Väite siitä että jatko-osat pilaavat alkuperäisen tarinan saikin kannatusta 49:ltä äänestäjältä. Etenkin Disneyn Pocahontas 2 on monille isku vasten kasvoja. "Olen aina sinun" vannoo Pocahontas John Smithille ja katsoja saa pidätellä kyyneleitä kun rakastavaiset joutuvat elokuvan lopussa eroon toisistaan. Niin kaunista, niin liikuttavaa. Ikuista rakkautta. Sitten Disneyltä kerrotaan ihan elokuvan muodossa että eihän se Pocan ja Johnin juttu sitten ollutkaan ikuista. Moni pettyy rakkauteen oikeassa elämässä, mutta olisi luullut että edes Disneyyn voi tässä asiassa luottaa.

(Vastaus kysymykseen huonoimmasta jatko-osasta) 
Henkilökohtaisella tasolla mua riipii ja raastaa edelleen Pocahontas 2, jossa sabotoidaan ykköselokuva täysin. Ikuiset traumat.

Myös neutraali suhtautuminen jatko-osiin on mahdollista.

Usein kuulee, että jatko-osat pilaavat alkuperäisen elokuvan. En itse lähde allekirjoittamaan tätä, sillä olen aina osannut ajatella jatko-osat omina yritelminään. Ne eivät pääse pilaamaan olemassaolollaan ainakaan omaa katselukokemustani ensimmäisestä elokuvasta.

32 vastaajaa suostui myöntämään että jatko-osat voivat olla jopa alkuperäistä elokuvaa parempia. Tästä väitteestä moni antaa todisteeksi Pixarin Toy Story -sarjan kolmannen osan.

(Vastaus kysymykseen parhaasta jatko-osasta:) 
Toy Story 3. 2 on suht. kehno mutta kolmas osa on sarjan paras.

(Vastaus kysymykseen parhaasta jatko-osasta:) 
Bernard ja Bianca Australissa on ehdottomasti paras jatko-osa, sillä se on huomattavasti parempi kuin sarjan ensimmäinen elokuva. Toy Story 3 oli myös piristävä yllätys, sillä sekin on mielestäni melkein ensimmäistä Toy Storya parempi, tai ainakin ihan samaa tasoa.

(Vastaus kysymykseen parhaasta jatko-osasta:)
Kunfu Panda 2: hieno tarinnan kerronta, erinomainen pahis ja meno on jopa parempaa kuin ykkösessä. Lisäksi Hurja Viisikko pääsi isompaan roolin tässä, vaikka enemmän olisi saannut olla esillä.

35 vastaajaa oli sitä mieltä että jatko-osa voi onnistua syventämään ensimmäisessä elokuvassa alkanutta tarinaa ja siinä nähtyjä hahmoja.

(Vastauksia kysymykseen parhaasta jatko-osasta:)
  
Ehdottomasti Lilo & Stitch 2. Tarina jatkoi siitä mihin ensimmäinen jäi mutta ei kuitenkaan toistanut tarinaa vaan kulki omalla tarinallaan ja syvensi vähän lisää Stitchin syntymätarinaa.

Pieni Merenneito 3. Tämä elokuva selittää mukavasti sen, miksi Arielin isä niin vihaa ihmisiä.

Paras jatko-osa omasta mielestäni on Viidakkovekara Juuso 2- Elokuvasankarina. Vaikka se ei suinkaan ole animaatio- ja piirroslaadultaan yhtä hyvä kuin ensimmäinen elokuva, jokin siinä kiehtoo. Se jatkaa tarinaa siitä mihin jäätiin (ja itseasiassa minusta on vaan ihan hyvä, että Juuso ja Riitta lopulta saavat toisensa, koska ensimmäisen loppu pisti vain itkettämään), hahmoihin syvennytään enemmän samalla kun uusia hauskoja hahmoja lisätään.

(Vastauksia kysymykseen parhaasta elokuvasarjasta:)

Pidän myös paljon Viidakkovekara Juuso- leffoista, hahmojen kasvaessa myös tarina tuli syvemmäksi.

Aladdin. Tosin Jafarin paluu on huonosti animoitu (näin kauniisti sanottuna) mutta tykkäsin että Jago sai siina paljon hahmokehitystä. 

(Vastaus kysymykseen parhaasta jatko-osasta:)
Bambi 2. Alkupeäisessä leffassa Bambin isä tuntui hyvin julmalta hahmolta, ja oli hienoa miten jatko-osa keskittyi heidän suhteensensa.

Lähes samoihin kannatuslukemiin edellisen ajatuksen kanssa pääsivät myös väitteet siitä että jatko-osat viihdyttävät siinä missä muutkin elokuvat (34 ääntä) ja että jatko-osat ovat merkki menestyksestä (32 ääntä). Kauas ei jäänyt myöskään toteamus että jatko-osat olisivat nykyään parempia kuin ennen (29 ääntä).

Mielenkiintoista kyllä väite siitä että jatko-osat olisivat aliarvostettuja ja että jatko-osat eivät ole vakavasti otettavia elokuvia saivat yhtä paljon kannatusta (19 ääntä).

Vähiten myötämielisiä äänestäjiä (16) löytyi väitteelle että jatko-osat eivät olisi kiinnostavia. Elokuvan kiinnostavuus ei siis riipu siitä onko kyseessä jatko-osa vai ei, aihe ratkaisee.

(Vastaus kysymykseen huonoimmasta elokuvasarjasta:) 
En oikein ole Dreamworks-elokuvien ystävä Shrekkejä lukuunottamatta, siltä puolelta löytäisin ehkä helpoiten huonoimman elokuvasarjan, jos niitä olisin katsonut. Esim. Ice Age-sarjasta, Madagascar-elokuvista saati Kung Fu-pandoista en voi sanoa mitään, sillä en ole halunnut katsoa ensimmäistäkään sarjan elokuvista.

Paras jatko-osa
Kung-Fu Panda 2
Shrek 2
Bambi 2
Toy Story 2 ja 3
Leijonakuningas 2 ja 3
Pieni Merenneito 3
Fantasia 2000
Fievel matkalla villiin länteen
Bernard ja Bianca Australiassa
Pekka Töpöhäntä Amerikassa
Viidakkovekara Juuso elokuvasankarina
Saku Sammakko ja salainen disketti

Huonoin jatko-osa
Pocahontas 2
Pieni merenneito 2
Kaunotar ja Kulkuri 2
Bambi 2
Atlantis 2
Balto 2
Secret of NIMH 2
Notre Damen kellonsoittaja 2
Karhuveljeni Koda 2
Joutsenprinsessa 2 ja 3
Leijonakuningas 2 ja 3
Shrek 3 ja 4
Jafarin paluu
vanhojen klassikoiden jatko-osat

Paras elokuvasarja
Toy Story
Shrek
Asterix
Aladdin
Ice Age
Lilo & Stitch

Huonoin elokuvasarja
Ice Age
Shrek
Balto
Autot
Tuhkimo
Pieni merenneito
Madagascar 
Karvakamut
Alvin ja pikkuoravat
Maa aikojen alussa

Mille elokuvalle olisi pitänyt tehdä jatko-osa?
Muumipeikko ja pyrstötähti
Painajainen ennen joulua
Miekka kivessä
Aristokatit
Oliver ja kumppanit
Rottatouille
Ihmeperhe
Ötökän elämää
Kaunotar ja Hirviö
Kaksin karkuteillä
Aarreplaneetta
Tarzan Legenda suojelijoista
Disney välitunti Tehtävä pelastakaa kesäloma
9

(Vastauksia kysymykseen mille elokuvalle olisi pitänyt tehdä jatko-osa:)

Jatko-osan voisi kyllä periaatteessa tehdä melkein kaikille elokuville, jos ne vain tehtäisiin kunnolla..

Miekka kivessä. Arthurin ja pyöreän pöydän ritarien tarina olisi ollut kiva disneyn kertomana.

Miekka kivessa. Olisi ollut kiinnostavaa nähdä miten Arttu ja Merlin hoitivat sitä Englannin kuningaskuntaa. Arisokatit. Olisi kivaa tietää mitä Edgarille kävi.

Tarzanille voisi ihan hyvin kehitellä "oikean kakkososan",missä Tarzanilla ja Janella voisi olla lapsi,joka vartuttuaan haluaa tavata muita ihmisiä,löytää kumppanin ja päästä sivistyksen pariin. 

Mielestäni 9 ansaitsisi jatko-osan (HYVÄN sellaisen). Se on yksi lempielokuviani ikinä ja itseasiassa lopetus antoi sellaisen käsityksen, ettei tarina pääty siihen. Videopeliä kuulemma suunniteltiin, mutta sen työstö lopetettiin jostain syystä ja nyt on huhuttu sen sijaan jatko-osasta. Joten, sitä odotellessa.

Legenda suojelijoista saisi puolestani saada vielä jatkoa, koska elokuvaan oli tungettu yhteen kolme kirjaa = ihan hirveästi jäi kaikkea pois. Ja koska kirjoja vielä on lisääkin, niin tarinaa voitaisiin ihan hyvin jatkaa.

Toisaalta olen iloinen, ettei Studio Ghibli tee jatko-osia (lyhyttä ”Mei and the Kittenbus”-animaatiota lukuunottamatta, jonka haluaisin kovasti nähdä!), mutta toisaalta olisi mielenkiintoista nähdä tulevaisuuden tapahtumia esim. Kikin lähettipalvelulle. Mutta ehkäpä on parempi, että Ghibli antaa katsojien keksiä itse elokuvien jälkeiset jatkotapahtumat. 

Ja mielenkiintoista ois myös nähdä Kaunotar ja Hirviö jatko-osa, jossa hahmot yrittävät parantua lumouksen aiheuttamista psykologisista traumoista, mutta se ei taida olla ihan Disney-kamaa.


 Suurkiitokset kaikille kyselyyn osallistuneille!

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Elokuvapäiväkirja, sivu 6


Poutapilviä ja lihapullakuuroja

TvViisi on näyttänyt tämän suht uuden (vuodelta 2009, ensi-ilta Suomessa Helmikuussa 2010) cgi-animaation mielestäni jo kahdesti tänä vuonna. Otin elokuvan talteen boksille jo keväällä mutta vasta nyt se tuli katsottua. Ennakkotiedot olivat aikalailla ne mitä olen blogissa kirjoittanut ensi-illan ja dvd-julkaisun aikoihin, ennakko-odotukset eivät olleet kovin korkealla. Taivaalta satavaa ruokaa? Jopa vähän kuvottava ajatus, ei ainakaan hirveän kiinnostava.

Yllätyin positiivisesti miten hauska ja hyvä kokonaisuus elokuva oli. Ja tarina oli lopulta sitten kuitenkin ihan mielenkiintoinen, vaikka väärinymmärrettyn neron muuntuminen juhlituksi sankariksi, epäonnistuminen, asioiden korjaaminen ja sitä myötä muiden hyväksynnän saavuttaminen on aika peruskauraa. Kai Flint sitten sai sympatiat puolelleen, hahmo ei ole liian reppana, mutta ei myöskään ärsyttävän itsevarma. Flintillä tuntui oikeasti olevan intohimo tieteeseen ja keksintöihin, ilman että hän varsinaisesti tavoitteli sillä mitään. Hahmo ei muuttunut yhtäkkiä sankariksi tai naistenmieheksi eikä kääntänyt labratakkiaan epäuskottavasti. Elokuva ei myöskään yrittänyt olla liian syvällinen ja vaikka lopussa jotain koskettavia puheita pidettiinkin, niissäkin pysyi kevyt tunnelma. Ja uskomatonta kyllä, loppupuolella moni pienikin yksityiskohta tuli kokonaisuuden kannalta merkitykselliseksi. Toisaalta näinhän pitäisi olla jokaisessa tarinassa, mutta nykyään elokuvat ovat niin täynnä täysin irrallisia vitsejä ettei enää edes odota että asioilla olisi joku tarkoitus kokonaisuuden kannalta.

Elokuvan huumori upposi minuun, vaikka en ole juuri animaatiokomedioille lämmennyt. Tuntui siltä että tässä ei ollut lapsille ja aikuisille eroteltuja vitsejä. Osa vitseistä oli toki vähän vaikeammin tajuttavia lausahduksia ja osa taas hassuja ilmeitä, mutta vitsit pysyivät tasaisesti samalla tasolla. Pop-kulttuurista ei revitty vitsejä samalla tavalla kuin liian monissa muissa animaatioissa, mutta mukana oli yllättävän hauskaa yhteiskuntakritiikkiä. Esimerkiksi säätyttö Samin kameramies oli huomaamaton sivuhahmo loppupuolelle asti, kunnes tarvittiin lääkäriä ja paljastui että kameramies on lääkäri (ja myös lentäjä ja koomikko) kotimaassaan Guaetamalassa. Tässä tuo kuulostaa tosi kuivalta mutta nauratti leffassa.

Visuaalisesti elokuva ei ihan täysin ollut makuuni. Ihmishahmot olivat vähän liian yksinkertaisia ja kumiukkomaisia. Toisaalta myös hahmosuunnittelusta saatiin aikaan ihan kelpo vitsi kun Flintille tuli tilaisuus ensisuudelmaan. Sensijaan ympäristöt ja maisemat olivat hyvän näköisiä ja sääilmiöistä oli saatu oikein näyttäviä. Mutta kyllä se taivaalta satava ruoka vaan oli aika ällöttävää. Ihan hyvä että elokuva oli näin tyylitelty eikä realistisempi. Nyt jo alkoi mennä ruokahalu, mutta muuten elokuvasta jäi hyvä mieli.


Mary ja Max

Kolmisen vuotta vanha australialainen vaha-animaatio aikuisille Yle Fem kanavalta. Tämä on vähän hämmentävä yhtälö. Australialaisia animaatiota ei ole tullut hirveästi vastaan, ei ainakaan televisiossa. Tuleeko Fem-kanavalla muutakin animaatiotarjontaa kuin Buu klubbenin ohjelmat? Varsinkaan aikuisille? Ja kyseessä on vielä vaha-animaatio, mitä ihmettä! Mary ja Max on tuttu nimi sekä Rakkautta ja Anarkiaa että Animatricks festivaaleilta. Mutta itse en ollut elokuvaa nähnyt enkä siitä juuri pientä kuvausta ja yllä annettuja taustatietoja enempää tiennyt.

Elokuva käynnistyy todella pitkältä tuntuvalla esittelyllä, jossa kertojaääni kertoo 8-vuotiaan Maryn elämästä. Kertojan käyttämisessä sietää olla varovainen, koska sillä helposti selitetään asiat puhki kun katsoja mieluummin hoksaisi asiat itse. Niinkuin nyt. Sinänsä Maryssa ja hänen elämässään oli paljon kiinnostavia ja hauskoja yksityiskohtia, mutta nyt kertoja vain totesi ne ja kuva vahvisti asian. Tähän turtui nopeasti. Visuaalisesti elokuvassa on yhtenäinen, oma tyyli mutta animaatiossa olisi saanut tapahtua enemmän ja yllättävämpiä asioita, jotain uutta verrattuna kertojan tekstiin tai hahmojen dialogiin. Tämä vaivasi etenkin elokuvan alkua, mutta ei poistunut täysin myöhemminkään. Jos tarina toteutetaan elokuvana eikä kirjana tai kuunnelmana, siinä pitäisi olla myös jotain nähtävää. Nyt Mary ja Max oli kuvitettu kauniisti, mutta animaatiossa se ei riitä.

Kun Mary alkaa sattumalta kirjeenvaihtoon Maxin kanssa, tarina pääse kunnolla alkamaan ja muuttuu kiinnostavammaksi. Kun nämä kaksi yksinäistä ja ongelmaista ihmistä yrittävät auttaa toisiaan, elokuva alkaa jopa liikuttaa. Varsinkin Maxin hahmo syvenee kun hänen mielenterveysongelmiaan käsitellään enemmän, mutta ongelmien vatvominen kääntyy lopulta ahdistavaksi. Toivo ja lämpö puuttuu. Elokuvassa oli kyllä huumoria, mutta ei riittävästi tasapainottamaan ahdistusta.

Maryn surkea lapsuus taas näyttää muuttuvan seesteisemmäksi aikuisiäksi ja Mary saa vihdoin osakseen rakkautta. Pidin siitä että Mary löytää lopulta oman uransa Maxin kautta, hän haluaa tutkia mielenterveysongelmia ja etsiä parannuskeinoa Maxin aspergerin oireyhtymään. Tietenkin tarina vaati tässäkin kohdassa käänteen, eli Max katkaisee välit Maryyn koska kokee tulleensa hyväksikäytetyksi ja petetyksi. Mutta se miten pohjalle tämä ajaa juuri onnen löytäneen Maryn on liikaa. Mary olisi ansainnut parempaa. Lopulta Max antaa Marylle anteeksi ja Mary näyttää päässeen takaisin jaloilleen. Tässä vaiheessa luottamus siihen että Maryn kävisi hyvin on kuitenkin mennyt. Elokuvan lopussa Mary menee vihdoin tapaamaan Maxia eikä ole vaikea arvata mikä häntä odottaa: Max on kuollut samana aamuna. Olisin kaivannut kirjeystävyydelle yllättävämpää pistettä. Maxin kuolema oli jopa helpolta tuntuva ratkaisu.

Kummastakaan hahmosta ei enää loppua kohden ole jaksanut hirveästi edes välittää, kun on alkanut tuntua selvältä ettei heille tule tapahtumaan mitään hyvää. En kaipaa mitään "elivät onnellisina loppuun asti" -loppua, mutta nyt jäi aika tyhjä fiilis. Jotain palkintoa hahmoille (ja itselleni katsojana) olisin loppuun kaivannut. Elokuva käsitti melkein kaksikymmentä vuotta, mitä Maxille siinä ajassa tapahtui? Välillä meni huonosti, välillä paremmin, mutta oliko millään lopulta mitään väliä, Maxin itsensä tai Maryn kannalta? Miten kirjeenvaihto vaikutti Maryn ja Maxin elämään? Olisiko lopputulos ollut sama, ehkä jopa onnellisempi jos he eivät olisi kirjeenvaihtoon koskaan alkaneet? Elokuva kyllä sai miettimään ja se tarjosi hienoja ajatuksia itsetunnosta, rakkaudesta, ystävyydestä.... Mutta siitä jäi puuttumaan jonkinlainen selkeä sanoma, tarkoitus tai toivo.

tiistai 11. syyskuuta 2012

Syyskuun ensi-illat ja R&A

Esittelen samalla kertaa Syyskuun ensi-illat ja 20.-30.9 järjestettävän Rakkautta ja Anarkiaa filmifestivaalin animaatiotarjonnan.



7.9 ParaNorman

Nukkeanimaation pääosassa on Norman, jolla on kyky nähdä kuolleita. Normanin erityiskyvyt eivät aiheuta ihmisissä varsinaisesti ihastusta, ennenkuin kaupunkia uhkaa vuosisatoja vanha kirous ja kiusattua friikkipoikaa kaivataan sankaritekoihin.

Elokuvaa esitetään 3D:nä sekä originaalina että suomeksi dubattuna. Ääninäyttelijöinä ovat mm. Erik Carlson ja Mikko Kivinen. ParaNormanin toteuttanut Laika -studio muistetaan myös elokuvasta Coraline ja toinen todellisuus.



28.9 Kukkulan tyttö, sataman poika

Vuosi sitten valmistunut studio Ghiblin elokuva kertoo Umista ja Shunista. Umi on kukkulalla asuva tyttö, joka nostaa joka päivä merkkiliput toivottamaan merenkävijöille turvallista kotimatkaa ja muistaen samalla merelle kadonnutta isäänsä. Shun antaa mereltä vastauksen omilla merkkilipuillaan. Nuoret käyvät samaa koulua, ystävystyvät ja ihastuvat. Tunteet täytyy sivuuttaa kun yhteys Umin ja Shun isän välillä selviää ja keskittyä koulun kerhotalon pelastamiseen.

Goro Miyazakin ohjaama elokuva pyörii sekä japaniksi että suomeksi. Dubbaajina ovat toimineet mm. Saara Aalto ja Tuukka Leppänen. Kukkulan tyttö, sataman poika kuuluu myös R&A:n ohjelmistoon.

Rakkautta ja Anarkiaa  20.-30.9

Animoidut unelmat -otsikon alla esitetään yllä mainitun Kukkulan tyttö, sataman poika -elokuvan lisäksi sekä pitkiä että lyhyitä animaatioelokuvia.

 

A Letter to Momo (Momo e no Tegami) on Hiroyuki Okiuran ohjaama piirroselokuva, jossa 13-vuotias Momo-tyttö muuttaa äitinsä kanssa saaristoon perheen isän kuoleman jälkeen. Momo yrittää tutustua muihin saarella asuviin nuoriin, mutta saakin yllättäen seurakseen olioita toisesta ulottuvuudesta.

 

Le Tableau kertoo maalauksen sisällä elävistä hahmoista, joista osa on valtaa pitäviä, valmiiksi maalattuja ihmishahmoja ja osa on jäänyt keskeneräisiksi luonnoksiksi, joita hyljeksitään. Näitä ryhmiä yhdistää vain usko heidät luoneeseen maalariin. Silti loppuun maalattu Ramo ja keskeneräinen Claire rakastavat toisiaan. Ranskalais-belgialaisen elokuvan on ohjannut Jean-Franҫois Laguionie.

Female Filmmakers -näytös sisältää kymmenen tšekkiläistä lyhytanimaatiota. Ne ovat naisten tekemiä oppilastöitä vuosilta 2008-2011.



Ikäkriisin paikka -teemaan kuuluu espanjalainen animaatioelokuva Wrinkles (Arrugas), jossa Emilio joutuu muuttamaan vanhainkotiin ja aloittamaan lohduttoman, kummallisen ja mutta ajoittain myös humoristisen matkan kohti vanhuutta.



Etelä-Korealainen King of Pigs on osa Asian cuts -teemaa. Elokuvan tapahtumapaikkana on poikakoulu, jossa kiusaaminen on erittäin julmaa ja väkivaltaista, mutta hyväksyttyä.

 

Alois Nebel on tšekkiläisen Tomáš Luňákin esikoisohjaus. Näyttelijöiden päälle rotoskooppattu elokuva on tummasävyinen tarina Tšekkoslovakian historiasta junatyömies Aloisin ja hänen kohtaamansa muukalaisen kohtaloiden kautta kerrottuna. Elokuva esitetään osana Uusi Eurooppa -teemaa.

Syyskuun animaatiojulkaisut


5.9 Lorax  

Dr. Seussin kirjaan perustuva cgi-animaatio on tämän vuoden tuotos. Se kertoo Tedistä joka haluaa toteuttaa ihastuksensa unelman nähdä oikea puu. He nimittäin asuvat muovisessa kaupungissa, josta sellaista ihmettä ei löydy. Kadonneiden puiden arvoitus johtaa Tedin metsänhenki Loraxin luokse. Elokuva julkaistaan dvd:llä ja blu-raylla.


 7.9 Leijonakuningas 3

Leijonakuninkaan toinen jatko-osa kertoo ensimmäisen elokuvan tarinan Timonin ja Pumban näkökulmasta ja antaa lisätietoa näiden kahden vaiheista ennen kuin he tapasivat Simban. Elokuva julkaistaan sekä dvd:llä että blu-raylla. Dvd:n extroina on Löydä Mikki ja poistettuja kohtauksia. Blu-raylla on näiden lisäksi dokkari elokuvan tekemisestä, musiikkivideo ja Timonin ja Pumban lomasafari.


28.9 Tuhkimo

Kuukauden toinen Disney-julkaisu on klassikko Tuhkimo. Vuonna 1950 valmistunut elokuva kertoo äitipuolen ja tämän tytärten polkemasta Tuhkimosta, joka haltijakumminsa avulla pääsee kuin pääseekin toteuttamaan haaveensa osallistumisesta linnan tanssiaisiin. Elokuva julkaistaan dvd:llä ja blu-raylla. Dvd:n extroina on Diane Disney Millerin esittely elokuvalle, hiuksia nostattavat häät ja Taian takana: Uusi Disney Princess Fantasyland. Blu-raylle on näiden lisäksi mahtunut vielä Diamond editionin kulissien esittely, poistettuja kohtauksia, musiikkia ja trailereita. Elokuvan jatko-osat julkaistaan Lokakuussa.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...